Lavatatanssi (  puolesta)

70.Teeriharju pe 5.12.08
Kauas on pitkä matka. Onneksi Teeriharjulle ei ole kotiovelta kuin sata kilsaa ja rapiat. Teeriharju on siitä viehättävä paikka, että siellä on mielestäni yksi Suomen parhaista tanssilattioista (joustoparketti), tilaa on väkimäärään nähden mukavasti eikä tanssijat poukkoile päälle.

Ilmeisesti Someron, Salon ja Forssan seudut eivät pysty ylläpitämään riittävää tanssiharrastusta, koskapa kuuleman mukaan joinain iltoina saattaa olla varsin rauhallista. Nyt kuitenkin oli melko mukavasti väkeä ja noin niin kuin syrjäsilmällä arvioiden varsin tanssitaioista. Mutta en antanut sen masentaa, vaan pompin omalla tyylilläni hiki hatussa lähes kaikki Martti Metsäkedon tanssiorkesterin soittamat kappaleet.

Väliaika kului kahviossa erään tanssitutun kanssa lapsuuden aikaisia kotikylän (Orisuo) tapahtumia kerrattaessa. Siinä sitä muisteltiin paikallisen sepän pajaa eli tietotoimistoa ja entisiä heiloja. Että tässä vaiheessa sitä jo ollaan.

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille tasapuolisesti näin sotaorvoltakin!

PS. Martti Metsäkedon kirja "Komppia ikä kaikki" on edelleen oikoluvussa. Meinaa kirjoittaja jo hermostua vitkasteluun. Kuulin myös, että oppikirjaluonteensa vuoksi pahimmat herjat on karsittu.

69.Heikki, Oinas la 29.11.08 Ruusulinnassa
Itsepäisyys on vaarallinen tauti. Olin viikkoa aiemmin Ruusussa enkä päässyt vireeseen. Koska sama orkesteri oli nyt Tanhuhovissa, niin arpa lankesi kohtaan takaisin Ruusuun. Siellä esiintyivät Susanna Heikki ja Teuvo Oinas kummatkin omine orkestereineen.

SH:n orkesteri aloitti ja soitti kappaleet sellaisella nopeudella, että meikäläinen kampurajalka ehti nipin napin ottamaan askeleen yhden tahdin aikana. TO:n orkesteri sitten korjasi asian aloittamalla tavalliset valssit hyvin, hyvin hämäläisittäin. Siten voi sanoa, että kokonaisuuden kannalta orkesterit soittivat keskimäärin ihanteellisella tempolla tanssikappaleet.

Jenkat, polkat ja masurkat orkesterit soittivat alta pois kuleksimasta kahden ensimmäisen setin aikana. Se on hyvä se. Humppaa tuli kiitettävästi, suorastaan yli tarpeen. Joka setille mahtui vähintään yhdet, samoin laahutangoja eikä iskelmiäkään unohdettu, niitä oli yleensä kaksi paria setissä. Toisen settinsä lopussa vierustanssijoita katsoessani SH:n orkesteri näytti soittavan illan ensimmäiset rumbat. Itseni mokasin taas, kun totesin yrittäväni sitä bossanovaan. Myöskään tämän setin viimeiset cha-chaa-kappaleet eivät hanuriversioina oikein minua sykähdyttäneet ja pistäneet aivopuoliskojani keikkumaan.

Kesällä Backaksessa TO:n orkesteri tuntui hyvin tanssittavalta. Liekö eräänä syynä se, että Kirsin tanssittavat välilevyt antoivat riittävää tanssiskaalaa illan musiikille. Pienenä yksityiskohtana todettakoon tässä, että Teuvo Oinas esiintyy aina tyylikkäässä ja vastaprässätyssä puvussa. Orkesterin pojat olivat ainakin eilen vetäisseet päälleen farkut ja eräällä asua näytti täydentävän lippalakki. Nuorisoon kai ajateltiin näin vetoavan. Tällaiselle vanhukselle pukeutuminen antaa enempi kuvaa siitä, miten orkesteri arvostaa yleisöään. Haluaisin nähdä esimerkiksi PNP:n ja MMto:n lauteilla farkuissa!

Kun TO siirtyi tuudittamaan yleisöään valssimusiikilla katsoin parhaaksi poistua narikan suuntaan hiljaa itsekseni jupisten, että PNP Tanhuhovissa olisi varmaan sittenkin ollut parempi vaihtoehto, ja samalla pahoitellen, etten osannut suhtautua myönteisemmin illan soitantaan.

PS: Wanhan Tanssikellari to 28.11.08 MMto

Martti Metsäkedon tanssiorkesteri soitti Wanhalla. Vaikka pikkujouluaika oli käsillä, niin uskaltauduin kaikesta huolimatta sinne. Ylläs oli suuri. Mahtui tanssimaan, musiikki taivaallista ml. Kirsin levyt. Väkeä mukavasti. Tutttua ja tuntematonta. Tunnelmaa riitti niin, että mieli virkistyi toden teotta.

68.Järvenpään Tanssikeskus pe14.11.08 MMto
Järvenpään Tanssikeskus järjesti perjantaitanssit yhden orkesterin ja väliaikalevyjen voimin. Elävästä musiikista vastasi Martti Metsäkedon tanssiorkesteri ja ainakin minä koin musiikkitarjonnan oivalliseksi ja riittävän monipuoliseksi. Tuskin hirveän paljon löytyy paikalla olleesta tanssiväestä tästä vahvasti poikkeavia käsityksiä.

Päätellen väen paljoudesta Seppo oli tehnyt oikean ratkaisun siinä, että oli ottanut vain yhden orkesterin eli MMto:n ja soitti itse välilevyt. Tämä järjestely takasi tanssittavan musiikin ja laajan asiakastyytyväisyyden.

Tässä jälleen kerran tuli mielenvahvistusta sille, että hyvin järjestettynä yksi orkesteri on monesti hyvä ratkaisu kokonaisuuden kannalta. Silloin ei tarvitse vuoroin kumartaa ja vuoroin pyllistää tanssimusiikin, iskelmämusiikin ja tähteyden suuntiin.

67."Komppia ikä kaikki"
Martti Metsäketo Seppo Rehnströmin avustamana tekee kirjaa tanssimusiikin alalta. Nimeksi ilmeisesti tulee ”Komppia ikä kaikki”. Sen pitäisi valmistua lähikuukausina (oikoluku meneillään).

Selostusta löytyy liitteenä olevalle cd:lle, jossa on kasapäin tanssimusiikkinäytteitä. Esimerkeinä vaikkapa a) rumba, bolero ja beguine sekä b) kilpatango, suomalainen tango ja argentiinalainen tango.

Voisin kuvitella, että tällä kirjalla jos millään on käyttöä tanssikursseilla.

66.”Miksi minulla ei ole kavereita?”
Auvisen vanhempien haastattelu MTV2 5.11.08
En katsonut kokonaan, mutta eräs äiti-A:n lause iski korvaani. A oli kysynyt äidiltään: ”Miksi minulla ei ole kavereita?”

Tämä koskee kaikkia ikäpolvia. Lavatanssi voisi olla ainakin osaratkaisu tuhansille yksinäisille ja omien ajatustensa noidankehässä pyöriskeleville.

65.MMto 1-2.11.08
Pyhien miesten kunniaksi Martti Metsäkedon tanssiorkesteri esiintyy täällä etelässä kahdessa paikassa. Eilen lauantaina Lohjan Tanhuhovissa yhdessä Sinitaivaan kanssa ja tänään sunnuntaina Puistokulmassa Tikkurilassa. Ajattelin edustaa itseäni henkilökohtaisesti molemmissa paikoissa.

Sinitaivas on minusta hyvä tanssiorkesteri niin soiton kuin kappalevalintojen puolesta. Iskelmää tulee niukasti, mikä on hyvä asia.

Kuitenkin on Tanhuhovin asiakasprofiilin perusteella sanottava, että nimenomaan MMto vetää paljon porukkaa paikalle myös satojen kilometrien päästä. Vuosien varrella on sen verran tutustunut ja oppinut tuntemaan tanssiporukkaa, että näin uskaltaa sanoa totuutta paljonkaan venyttämättä ainakaan yli omantunnon rajojen.

Eräs tanssipari oli tullut pelkästään sen vuoksi, että oli saanut tietää MMto:n ottaneen ohjelmistoonsa salsan. Näin se maailma menee.

PS. Tanhuhovista tarttui lähtiessä käteen Tanssiviihde –lehti (3/2008). Sisältää paljon hyvääkin asiaa. Silmääni pisti erityisesti otsikko ”VIHREÄT NIITYT-ISKELMÄVIIKOLLE UPEA KOTI HIMOKSELTA”. Henkilökohtaisesti en tunne herra Reijo Gladia, mutta silti jäi minulle jo tekstistä se maku, ettei hänellä turha vaatimattomuus ole liiallisena rasitteena. Kun on toisenlaisiakin huhuja kuullut, niin jännityksellä jään odottamaan paljonko verottajan kassaan kilahtaa voittotuloista, vai varastettiinko kassa taas kertaalleen lukitusta autosta.

PS 2. Olipa ahtaan oloista Puistokulmassa. Tuli jotenkin mieleen ison kirjan povaama tuleva ylösnousemus. Kyllä se MMto yksinkin tuntuu vetävän tuvan täyteen.

64. Mistä CD-musiikkilevyn hinta koostuu
JarMom sanoi... LAINAUS
Katsotaan ensin mistä CD-musiikkilevyn hinta koostuu:
CD:n hinta 22 euroa, josta

Valmistus 1,33 euroa
Artistiroyalty 0,83 euroa
Teostomaksu 1,25 euroa
Äänityskustannukset 3,37 euroa
Markkinointi 1,33 euroa
Tuotekehitys 0,83 euroa
Tukkujakelu 1,67 euroa
Vähittäiskaupan osuus 5,43 euroa
Levy-yhtiön osuus 1,75 euroa
Arvonlisävero 3,89 euroa

Ei jää artistille eikä levy-yhtiölle juuri mitään. Arvonlisäkö pois? Mielestäni kyllä, ihan kulttuurin takia. Muusta ei jää tinkimisen varaa. Muistakaa että levy-yhtiö tekee kulttuurityötä, koska kustantaa musiikkia jota muutoin ei julkaistaisi ja kantaa samalla riskit.

Entä musiikin nettilevitys. Tällä hetkellä AKTIIVISIA "laittoman" musiikin levittäjiä ja imuroijia on Suomessa jo yli 300.000, jotka imuroivat musiikkinsa netin torrenteilla, DC-hubeilta jne, maksamatta niistä mitään. Sama juttu elokuvien kanssa.

Kaikenmaailman pellet väittävät ettei "piratismi" muka vaikuta levymyyntiin. Haistakaatten paska.

Laitonta nettilevitystä olen itse seurannut viimeiset 10 vuotta erittäin tarkasti päivittäin. Itselläni on mahdollisuus vuosia seurata tarkalleen sivustoa ja sen logeja, joissa 4 miljoonaa kävijää kuukaudessa ja pelkästään koskien laittomien elokuvien ja musiikin lataamista ja levittämistä. Ja paljon muuta, joten luulisin jotain tästä tietäväni.

Jos kuvitellaan 300.000 suomalaista jotka etsivät lempikappaleitaan netistä ja lataavan ne, jättää näistä suurin osa (70-80%) kappaleen tai levyn ostamatta kaupasta. Tämä on Fakta.

Muut tutkimukset asiasta saavat väittää mitä tahansa. Ovat nollatutkimuksia, joihin lähinnä piratismin kannattajat ilmoittelevat vastauksiaan. Lisäksi osa näistä tutkimuksista on väärennettyjä osin ja tulokset manipuloituja.

Joskus aion tietämäni näistä julkistaa, mutta siinä palaa samalla monen "tutkijan" ura.

Myönnän että Gramex on pelleilyä ja sen toiminta vastoin kaikkea järkeä. Nämä asiat olisi avoimesti järjestettävä uudestaan. Pöytä tyhjäksi ja viisaat asiaa tutkimaan.

Mutta mitä ihmettä Kemppinen tarkoittaa verratessaan musiikin nettilevitystä tiedonvälitykseen ja tieteeseen? Ei niillä keskenään ole mitään tekemistä. Tai taisin ymmärtää väärin.

Jos ostat kaupasta musiikkilevyn, voit sen laillisesti kopioida NELJÄLLE ystävällesi. Levyn hinta tällöin noin 5 euroa per nuppi. Voit vapaasti nauhoittaa musiikkia radiosta.

Kansalaisten petkuttaminen (englanniksi blind man’s buff) on suosittu seuraleikki yliopistopiireissä tieteen nimissä.

Ja itse asiaan, eli vapaa kilpailu ilman yliopistopiirien tarkoitushakuisesti tehtyä manipulointia ja asioiden julmaa vääristelyä, on ainut oikea tie.

Musiikin tekijöitä edustavat levy-yhtiöt, mutta keitä yliopistot edustavat? Varsinkin kun yliopistojen tiedot ja väitteet ovat pelkkää bluffia ja kansalaisten kusetusta.

Ihan oikeesti. En voinut nauramatta lukaista tuota englanninkielistä huuhaata. Anteeksi tästä. Palaan asiaan toisella foorumilla... torstai, 30 lokakuu, 2008

63.Rooman suuri lama v. 33
Rooma oli Augustuksen ajoista lähtien maailman ainoa miljoonakaupunki 1700-luvulle asti, jolloin Lontoon väkiluku ylitti tuon haamurajan. Korruption ja elostelun lisäksi velkarahalla hankittujen kiinteistöjen kauppa oli Rooman ylhäisön yksi tärkeimmistä elinkeinoista. Tiberiuksen hallituskaudella vuonna 33 j.Kr. yleinen valitus koronkiskonnasta sai aikaan sen, että keisari määräsi koroille katon. Tarkoituksena oli myös suunnata investoinnit entistä enemmän maataloutta tukeviin niemimaan maakiinteistöihin ja niiden laajentamiseen.

Yläluokka oli senaattoreita myöten mukana tulevassa laittomassa korokiskonnassa. Tämän vuoksi anottiin, että keisari antaisi 1½ vuoden siirtymäajan, jotta liikemiehet saisivat järjestettyä lainansa. Lainarahan ja hintojen nousun varaan rakennettu pyramidi sortui, kun kaikki yrittivät muuttaa varsinkin kaupunkikiinteistönsä rahaksi. Seurauksena oli niiden arvon romahtaminen. Tiberius tuli omine pääomineen rahoitusmarkkinoiden apuun korottomilla lainoillaan, mutta hänenkin rahansa eivät riittäneet kuin lieventämään lainakierteen tömähdystä.

Eräänä esimerkkinä keisarin rahanhankinnasta on tapaus Marius Sextus, Hispanian maakunnan rikkain mies, joka omisti mm. kultakaivoksia. Hänen mukaansa on saanut nimensä Sierra Morenan vuoret (Mons Marius). Keisari turvautui perinteiseen keinoon ja jonkun tekosyyn varjolla tuomitsi Mairiuksen kuolemaan. Hän tyrkättiin Tarpejan jyrkänteeltä rotkoon ja keisari takavarikoi hänen omaisuutensa.

Historioitsija Suetonius kertoo, että keisareilla oli lähipiirissään aina miehiä, joiden hän antoi rikastua turpoavan sienen tavoin ja jotka hän sitten tarvittaessa puristi kuiviin. Kapitalisteilla oli silloinkin omat murheensa. Keisareista varmaan on ottanut oppia nykyinen Venäjän johto, tosin vaihtelevalla menestyksellä.

61.Lavatähtien konserttikiertueet
(Lainaus alkaa HS 23.10.08) Grönin uran 50-vuotiskiertueen avajaiskonsertti Porissa oli vielä loppuunmyyty, mutta Kuopion-konserttiin keskiviikkona saapui vain muutama sata kuulijaa. Saliin olisi mahtunut toista tuhatta ihmistä.

Maanantaina Grön esiintyy Tampere-talossa, johon mahtuu yli 1800 kuulijaa. Ilta-Sanomien mukaan liput ovat käyneet nihkeästi kaupaksi ja etupermannollekin on vielä paikkoja myymättä. Myös ensi viikon Lahden- ja Helsingin-konserttien lipuista on yli puolet myymättä. (Lainaus päättyy)

Nyt näyttävät kaikki kynnelle kykenevät tanssilavojen tähdet konsertoivan. Ilmeisesti Kari Tapion onnistuneet kiertueet ovat tehneet tehtävänsä ja kaikki itseensä riittävästi luottavat yrittävät sitä samaa. Tapani Kansa tiettävästi otti aikoinaan takkiinsa konserttikiertueestaan, mutta se ei ole muiden intoa lamauttanut. EG:n kohdalla on selvä peruste konserttikiertueelle. Ilmassa leijuu kuitenkin tummia pilviä sen suhteen, että riskit toteutuvat ainakin osittain, vaikka Anneli Mattila onkin kiertuetta avittamassa.

60.Tanssiterapiasta mielipidettä
Taustaksi pari lainausta:
1. Pirkko Kotirantalta oli 31.12.07: Kiinnostus musiikkiin on suurimmalla osalla meissä huipussaan nuoruusvuosina, jolloin seksuaalivalinnan näkökulma on päällimmäisenä mielessä. Rock-tähtien seksuaalikumppaneiden määrä voi olla satakertainen tavallisiin pulliaisiin nähden, vaikkei ulkonäkö näyttäisi antavan tähän minkäänlaisia perusteita. Moni juuttuu loppuelämäkseen musiikkiin, jota kuunteli teini-ikäisenä.
2. Ralf Cothóni HS 25.7.07 on toistuvasti tuonut haastatteluissa esiin näkemyksiään taidemusiikin ylivertaisuudesta ja populaarimusiikin turmiollisuudesta, esim. heavyrockin hän arvioi edustavan "tunne-elämän kehittymättömintä ja raainta kerrostumaa".

Myytti on puhutteleva tulkinta, jolla on painava merkitys yhteisössä ja jonka todellinen totuusarvo voi olla tietoinen nolla, vaikka taustaltaan onkin todellisuuteen perustuva tapahtuma tai asia. Se on mielipide ja opinion –sanaa jo kuuluisat antiikin filosofit käyttivät totuuden vastakohtana.

Fantomeita ovat viisaan insinöörin ja joulupukin lisäksi myös hyvät ja miksipä ei myös huonot orkesterit sekä hyvä tanssimusiikki. Media on ottanut tehtäväkseen luoda mielikuvitustuotteita ja myydä niitä. Jos media on onnistunut luomaan sellaisia myyttejä, joista itse en pidä, niin pyhä velvollisuuteni on yrittää rutata tällaiset opinionit.

Em. Pirkko Kotirannan ja Ralf Cothónin Helsingin Sanomissa esittämät ajatukset ovat olleet minulle tulkinnan ja tahallisen väärinymmärtämisen ehtymättöminä lähteinä jo pitkät ajat. Olen pyrkinyt soveltamaan niitä tanssimusiikin ylivertaisuuteen iskelmä- ja rockmusiikin suhteen. Masentavin tuloksin. Ei ääntä, ei vastausta, ei vaarinottoa.

Vaikka Radio Suomen musiikkipäällikkö Jorma Hietamäki kotisivullaan muistelee vain kolmea, ilmeisesti elämänsä tärkeintä asiaa: Pop eilen tänään -ohjelmaa, ekat kondomit ja Hurriganes-yhtye, niin silti odottaisin suurelta päälliköltä muutakin kuin tanssin ja tanssimusiikin inhoamista. Ilmeisesti tässä inkarnoituu juuri em. Kotirannan analyysi nuoruuden viehtymyksistä.

Monissa kielissä laulua ja tanssia kuvaa sama sana. Siten musiikin ja tanssin terapeuttinen liitto on lähempänä ihmisen todellista luontoa kuin jäykkä vastaanottajan rooli, jossa passiivisesti liikkumattomana seurataan konserttia. Hyvältä kuulostavaan musiikkiin jaksaa tanssia tunti tolkulla väsähtämättä. Ilman musiikkia sama liikuntamäärä voi olla jopa hengenvaarallista.

59.Kilpailu asiakkaista
Humppis 2008-10-20 10:04>> Suomi24: Bisnestä: .. Ilman tätä suojelurahaa Humppis -mafia aloittaa parjauskampanjan, kuten Ruusulinnan kohdalla on käynyt..

Bisniksessä usein joutuu sietämään samantasoista kohtelua, mitä itse harjoittaa. Esimerkiksi aikoinaan kiersi vahvaa indisiota siitä, että Järvenpään Tanssikeskuksen alkumetreillä muutamat isot veijarit olisivat kokoontuneet Ouluun päättämään, että Jäkessä soittavien orkestereiden palveluksia ei osteta heidän tilaisuuksiinsa. Tämän perättömän huhun paikkansapitävyyttä ei oikein voinut kiistää, kun silmäili mitkä orkesterit soittivat missäkin.

Olen soveltanut muinaisen Rooman keisarin ajatusmallia: Caesarin vaimoa ei saa edes epäillä. Vaikka tuolloin oli kyse uskottomuudesta, pätenee tämä mielestäni myös tässä epäreiluun kilpailuun. Tämän vuoksi tiettyä filtterointia olen yrittänyt tarvittaessa harrastaa ja jatkaa totuutta lavatanssikulttuurin tarpeilla. Kumma kyllä ettei kukaan ole äitynyt erillistotuuksistani, vaikka olen ollut ampumahollilla eli asettunut tahallani tulelle alttiiksi kuten eräs eversti Turtola sota-aikana vieläpä paraatiformussa.

Totuus ei selviä nettikirjoittelulla, mutta ammattilaisten painavaa mielipidettä odotellessa on kiva huudella täällä torilla yleisön joukosta tämänhetkisiä ajatuksia. Siten esimerkiksi pitää suurlavojen vakio-orkestereiden olla erikoisen hyviä, jos jätän heidän mielessäni puutteiksi ja virheiksi katsomani ominaisuudet mainitsematta.

Mitä itse mafiaan tulee, olisiko joku joka voisi suositella minuakin siihen. Olisi se komiaa olla vaikka vain ehdokasjäsen. Ymmärrän ettei täysvaltaiseen mafioson arvoon kykyni yllä.

58. Ei sulla voi olla nälkä
Jotenkin näin se meni Linnan Tuntemattomassa Sotilaassa. ~’ Jos menet valittamaan nälkääs herroille, niin etees lyödään sellaaset paragraafit, jotka todistavat, että olet väärässä.’ Sama koskee tanssimusiikkia radiokanavilla. Jos toivoo tanssittavaa musiikkia radiosta, niin nuo käkikellot esittävät kaikki maailman tilastot ja tutkimukset, että sellaista musiikkia ei kukaan kuuntele saati sitten, että siitä joku täysjärkinen pitäisi.

( Ralf Cothónia mukaillen ja tilanteen mukaisesti sopivasti vääristäen) Musiikkipomot ovat toistuvasti tuoneet haastatteluissa esiin näkemyksiään iskelmä- ja rockmusiikin ylivertaisuudesta ja tanssimusiikinmusiikin turmiollisuudesta, esim. lattareiden he arvioivat edustavan "tunne-elämän kehittymättömintä ja raainta kerrostumaa".

57. Nykytanssijat kuin juutalaiset Natsi-Saksassa
Pakanat suhtautuvat tanssin suurkuluttajiin kun natsit juutalaisiin.  Samaa kai on sanottava radiokanavista mitä tulee tanssijoihin yleensä. Tanssi oli suuressa suosiossa kansan piirissä 40 vuotta sitten, mutta niin vain kävi, vaihto-oppilaiksi rapakon taakse päässeet tanssi-invaliditeinit opittuaan muutaman sanan oikein enklantia ja kuunneltuaan vuoden rautalankarämpytystä, kun eivät muihin hommiin kelvanneet, valtasivat pikku hiljaa YLEn ja muiden medioitten musiikkipomopaikat ja kostona putsasivat tyystin työpaikoilta sellaiset työntekijät, jotka osasivat tai halusivat osata tanssia.

Heitä täytyy onnitella.  Ovat onnistuneet täydellisesti.  Radiokanavilta ei tanssimusiikkia prime-aikaan tule.  Se on tabu.

Ehkä tarvitaan vielä muutama Jokelan ja Kauhajoen tapaus lisää,  jotta viisaatkin huomaavat,  että tanssin avulla jos millään edesautetaan yhteisöllisyyttä.   Ajatuksissa, sanoissa ja teoissa: Tanssilavoilla kuulee mukavaa musiikkia,  jutellaan mukavia,  päästään edes virtuaalisesti synninsyrjään kiinni,  hoidetaan sosiaalivajetta ja fyysistä kuntoa.  Ei tarvita erikoislääkäreitä laskuttamaan 70€/ 15 min.

pacanus (lat.) = syrjäkyläläinen

56.Järvenpääan Tanssikeskus pe 17.10.08
Tanssipaikkaa lähestyttäessä selkeästi ennen tanssin alkua näytti vähän pahalta. Parkkipaikat olivat kortilla jo harvinaisen kaukanakin. Tilat ovat sitä luokkaa, että tuntui kuin sisällä olisi ollut vähän porukkaa. Kun ilta hieman kypsyi, oli lattialla väkeä kuin ylösnousemuksessa, joten laajoihin koreografioihin tottuneille otsat näyttivät olevan hieman kurtussa vai oliko kyseessä keskittyminen vapaan tilan vonkaamiseen.

Martti Metsäkedon tanssiorkesteri aloitti ja Syke jatkoi. MMto on uusinut ohjelmaansa ainakin siltä osin, että salsa kuuluu jo vakio-ohjelmistoon. Hämmästykseni oli ainakin keskinkertainen ellei peräti suuri siitä, että lattia oli lähes täynnä salsaajia. Eli Liisan noin 10 vuotta sitten tv:ssa esittämä ennustus alkaa olla toteutunut, että salsa tulee olemaan tuleva suosikkitanssi Suomessa.

Myös Syke oli saanut fanittajat paikalle. Heitä notkui peräti kolme kappaletta lavan reunalla silmät pyöreinä ihastuksesta. Varmaan Syke on parantunut siitä, kun lähes kymmenen vuotta sitten toivoin rumbaa niin ylimielinen vastaus kuului, että onhan tämä ollut yhtä rumbaa eikä sitä sitten soitettu.

Joka tapauksessa paikalle oli hakeutunut poikkeuksellisen paljon tanssin suurkuluttajiksi määrittelemiäni ihmisiä, joten Seppo oli valinnut oikean kombinaation soittajiksi. Hesarin ilmoitus oli niin vaatimaton, että olin varma, ettei kukaan ollut sitä huomannut. Myönnän erehtyneeni. Jos ilmoituksessa on riittävästi substanssia, niin lukutaitoiseen väkeen vetoaa pienempikin ilmoitus. (Pyydän nöyrästi anteeksi Hesarilta tahdittomuuttani.)

55.Presidenttiklubi ke 15.10.08<(a>
Johanna Pakonen ja Omenapuu orkesteri veti klubin koko lailla täyteen, vaikka Antti Huovila oli vetonaulana Timantissa vai millä nimellä tämä entinen VM nykyään kulkee. Saatan olla väärässä, mutta minusta kuulosti aivan kuin Johanna sen kun paranee ajan kuluessa. Tulkintaa tullut lisää ja tanssillisuus kappalevalinnoissa kasvanut. Ilmeisesti asia on niin, että kun tietää olevansa hyvä ja suosittu uskaltaa ravintoloissakin soittaa tanssittavaa musiikkia ei tarvitse turvautua iskelmämusiikkiin ja humppavalssiin.

Wanhan tanssikellari oli kuulemma ollut alkuillasta varsin hiljainen ja Huovilasta en saanut vielä vinkkejä. Sen verran kuulin entisestä VM:stä, että tanssitilaa on paljon ellei peräti enemmän kuin aikoinaan. Nyt kun osaisivat valita sellaiset orkesterit, että tanssijat lähtisivät liikkeelle. Sen jälkeen tulisivat varmaan muutkin. Se nyt vain on niin, että järjestäjän täytyy tietää, mistä tanssijat pitävät milläkin päin Suomea. Kuukkelibändi vetää Lapissa, mutta tuskin stadissa.

54.Tanssiterapia hoito- ja kuntoutusmuotona
Lainaukset alkavat: "Tanssiterapia psykiatriassa tarjoaa potilaille mahdollisuuden sosiaaliseen kanssakäymiseen, ..

Tanssiterapia on kokonaisvaltaiseen ihmiskäsitykseen perustuvaa ennaltaehkäisevää ja kuntouttavaa terapiaa. .. Liike on kieli, jota kaikki käyttävät päivittäin. .. Tanssiterapiassa kehon ja mielen yhteys ymmärretään laajempana systeemisenä kokonaisuutena. Psyykkinen ja fyysinen ovat toisiinsa sidoksissa vastavuoroisen toiminnan kautta. Liikkuminen tuottaa meille aistimuksia, jotka tunnemme kehossamme. .. Tanssiterapia on tunneperäistä viestintää liikkeen kautta…

Oman kehollisuuden hahmottamiseen ja hyväksymiseen sekä kehonkuvan parantamiseen
Kehon ja mielen yhteyden vahvistumiseen
Kontaktin, kommunikaation ja vuorovaikutuksen tutkimiseen
Omanarvontunnon ja minäkuvan selkiytymiseen.. " Lainaukset loppuvat

∑:     Yleistäen voisi sanoa, että itse kukin on sen verran terapian tarpeessa, että kannattaa vääntäytyä vaikka väkisin tanssilavalle. Hoitokerta maksaa vähemmän kuin käynti erikoislääkärillä.

53.Lauma
Arto Nybergin sunnuntai-illan (12.10.08) ohjelmassa oli viehättävä ja vakuuttava filosofi Maija-Riitta Ollila. Hän puhui mm. ihmisestä laumaeläimenä ja vakuuttavasti puhuikin. Yhteisöllisyys tai oikeastaan sen puute on viime aikoina saanut vahvaa sijaa kaikessa keskustelussa. Samaa tarkoitetaan, kun puhutaan laumasta. Jokaisen pitää löytää oma, optimaalisen kokoinen noin 150 yksilön laumansa.

Olen usein pähkäillyt sitä, mikä ajaa tansseihin, vaikka yhtä hyvin voisi kotiristin kanssa kiertää matot rullalle ja pistää vaikkapa Metsäkedon viimeisimmän cd:n pyörimään. Ilmeisesti liikkeelle panevana voimana on laumavietti, joka minultakaan ei ilmeisesti ole täysin sammunut, vaikka lähipiiri epäileekin, että ainoa aisti mikä minulla vielä pelaa on itsetunto.

Kun sata vuotta sitten kiihtyi seurojentalojen rakentaminen, oli taustalla päällimmäisenä tila, jossa yli sata ihmistä mahtuu mukavasti tanssimaan. Siten lauman optimikoko tuli huomioiduksi noin niin kuin huomaamatta. Korkeasaaren käynneillä serkkuhäkkien luona olen pannut merkille, että lauman pomo tyydyttää freudilaiset tarpeensa kenen kanssa lystää ja milloin lystää, ja muu lössi silloin kun tilaisuus siihen on. Tanssipaikoilla asia on hieman virtuaalisempaa, mutta perusteiltaan samansuuntaista. Kinkit pääsevät tanssimaan kenen kanssa lystäävät ja siinä sivussa tietenkin tosimiehet ja –naiset hipaisevat vähän rohkeamminkin. Asteikon alapää joutuu käyttämään haussa harkintaa, jotta pakkien määrä olisi mahdollisimman pieni.

Oma lukunsa on se miksi tietyt tyypit suosivat tiettyjä lavoja tai orkestereita. Jos jätetään tärkein asia huomioimatta eli matkat ja mahdollisuus päästä lavalle, niin taas ollaan lähellä laumasieluisuutta ja oman lauman etsintää. Jos järjestäjä pystyy luomaan ja ylläpitämään mielikuvan sellaisesta tanssipaikasta, niin asiakkaita riittää. Hyvällä tunnelmalla usein tarkoitetaan sitä, että edes mielikuvissa päästään tyydyttämään eroottista kaipuuta, joskus jopa uskollisuutta venyttäen tulkiten. Vähän kuin Vanhan Maestron aikaan lentävänä huulena oli, että porttikielto oli uhkaamassa ulko-ovella, jos kaveri yritti livistää kapakasta yksin ilman ehtoisen emännän seuraa.

52.Lavaurheilusta
Tanssiharjoitukset kuulostavat paljolti siltä kuin kyseessä olisi urheilu. Sitä se monelle onkin. Vaikka potkupallo on edelleen kansaurheiluna puulaakitasolla suosittua, on havaittavissa, että jalkapallo puolestaan on yhä enemmän ammattimaista. Tanssista voi joku löytää samoja piirteitä. Tanssin vahvana moottoreina on perinteisesti olleet tunteet ja nyt kun on havaittavissa siirtymää suoritukseen, aiheuttaa muutos vastustusta ja ärtymystä monilla tahoilla.

Tanssi on oma kielensä. Sen avulla selvitellään lähes yksinomaan miehen ja naisen välistä keskinäistä suhdetta. Vierasta kieltä voi opetella auttavasti puhumaan korvakuulolta, mutta innokkaammat opettelevat huolella ääntämisen, kieliopin, sanat ja jopa sanonnat. Tanssissa on samat lainalaisuudet. Toisille riittää perustallustelu ja toisille ei riitä mikään. Useimmat kuitenkin tuntevat saavansa tanssista enemmän, jos harrastavat ja harjoittelevat sitä tosissaan.
Jokaiselle pitää antaa mahdollisuus ja jokaisella on oikeus tehdä omat valintansa haluamastaan tasosta ilman , että toisilla on siihen nokan koputtamista. Seuraukset tietenkin jokainen myös kantaa itse. Kaikki tanssii, mutta kaikki ei tanssi kaikkien kanssa, vai miten se lauseparsi menikään.

51.Suuri puhallus
Kun mielipidettään toistaa riittävän usein, niin helposti saattaa käydä niin, että tämä asia myös muista alkaa tuntua totuudelta. (Antiikissa esimerkiksi Platon & co. käyttivät mielipide sanaa tosiasian vastakohtana).

Kaupallisista kanavista saa helposti sen käsityksen, että pääosin laajat kuulijakuntapiirit äänestyksen kautta valitsevat listat, joita sitten lyhyiden varsinaisten mainosten välissä soitellaan. Näin ei ole. Myös soitetuille levyille ovat niiden tuottajat ostaneet mainosaikaa. Mm. sitä ei paljon kuule korostettavan, että käytännössä vain suurtuottajien levyillä on mahdollisuus päästä listoille. Vain heille myydään mainosaikaa, jolloin heidän levynsä siis soivat näennäisäänestyksistä huolimatta.

Yksittäislevyjen tuottajilla ei ole näihin kuvioihin asiaa edes rahalla. Jos pientuottaja menee radiokanavan luukulle 5000 € kourassa ja sanoo haluavansa ostaa ”mainosaikaa” siten, että hänen levyään soitetaan kymmenen kertaa, niin ei onnistu kun ei kuulu ”piiriin”.

Kun pienet on pelattu ulos, menee siinä samalla tanssimusiikki roskikseen, koska isot tuottavat vain radiolle sopivaa kuunteluiskelmää. Kun muuta ei ole tarjolla, niin kansa vähitellen mieltää, että kanavilta tulee vain sivistyneiden kuuntelijoiden äänestämää maailman parasta popmusiikkia.

Lorina kuuluu kauas, kun puhutaan kuuntelijoiden äänestämistä listoista. Tanssia inhoavat musiikkipomot ovat junailleet asiat niin, että käytännössä vain suurtuottajien kappaleista annetaan äänestää. Esimerkiksi kysymys voidaan asetta, että ”onhan Matti Annalan kappale hyvä – onhan?” Voiko sitä nyt kieltääkään, jos vertailukohtia ei juuri ole. Jos on 10 kappaleen lista, josta voi äänestää 10 kappaletta ja lisänä lopussa on muu mikä? Kuka hitto alkaa täyttämään tätä kohtaa, kun tarkoitus on vain osallistua paidan arvontaan! Juontajan tehtävä on sitten retusoida äänestystulos julkaisukelpoiseksi.

Haluaisin kerran elämässäni kuulla juontajalta, että seuraavaksi NN esittää kappaleen XX, jonka soittamisesta kanavamme mainososasto laskuttaa levyn tuottajaa tavanmukaiset 500 €.

50.45 vuotta siitä on mennyt,
kun kirkassilmäiset isänmaan toivot aloittivat Vuorilafkalla syksyllä 1963 opiskelunsa. Viimeiset lopettelevat työuraansa tänä ja ensivuonna. Itse en ole kelvannut viiteen vuoteen kuittaamaan tiliä työnantajalta.

Kurssiltamme Liisa, Pekka ja Hans olivat järjestäneet tapaamiset A.Kiven päiväksi etelärannikon räjähdysainetehtaalle ja jatkot vielä seuraavaksi päiväksi läheiselle terästehtaalle. Kiitokset puolestani niin järjestäjille, isännillekin kuin osallistuneille kurssikavereille & avec.

Perjantai-iltaa istuttiin Tammisaaren Hotelli Sea Frontissa. Kun itse kukin oli syönyt itsensä lähes pyörryksiin, niin talo tarjosi yllätyksen. Oli hankkinut yhden miehen bigbandin ja ei kun tanssit pystyyn. Harvinaisen hyvä musiikki yhden miehen soittamaksi ja harvinaisen hyvä tanssiparketti (tammelta näytti minun silmissäni). Isäntä ihmetteli, että kummaa porukkaa, kun viina ei kelpaa, vaikka piikki on auki. Niin se maailma muuttuu!

Viiden vuoden päästä se on sitten ½-vuosisadan juhlat. Silloin taas veri punnitaan!

49.Lavatanssi on ryhmäesitystä
Tanssilattialla itse kukin tuntee olevansa suuren esittäjäryhmän jäsen. Joillekin tanssi voi olla ainoa keino ilmaista itseään. Tanssin avulla ja sen yhteydessä pystytään kommunikoimaan helpommin samalla mieli rentoutuu ja olo paranee. Tanssin myötä ahdistus ja ärtymys vähenevät. Tanssin avulla päästään helpommin liikkumisen alkuun, motivaatio kasvaa ja itsetunto lisääntyy kun tuntee olevansa esittäjä.

Monet ovat sitä mieltä, että tanssiminen on asennekysymys ja ennen muuta oman itsensä hyväksymistä ehdoitta. Toisille se voi olla sitä, ettei muka koskaan opi tanssimaan, ja tanssizombien kastiin lukeutuville se jokailtaista tanssilattian tahkoamista. Myös on syytä miettiä sitä ohutta viivaa, joka erottaa itsekkyyden ja itsensä arvostamisen eri asteet toisistaan. Näihin liittyvät läheisesti mm. seuraavat käsitteet: kriittisyys, syyllisyyden tunto, pelko tulla torjutuksi, negatiiviset tunteet yleisesti sekä myrkyttävä häpeän tunne. Inhimillisesti toimien ajan myötä saavutetaan parhaiten syvävaikutteinen ja pitkäkestoinen hyvän olon tunne. Silloin tanssi on pelkkää iloa ja nautintoa.

Tanssi sopii ihmiselle, jotka haluavat kosketella ja tulla kosketelluiksi. Koskettelun avulla kohtaa vastakkaisen sukupuolen fyysiset ja aistilliset puolet avautuvat osapuolille. Flirttailevaa lähityyliä tanssissa sanotaan joskus 3 minuutin romanssiksi. Tanssi on kokonaisvaltaista eli sitä joko on mukana tai ei eli tanssi täysillä. Tanssi vaatii sitoutumista enemmän kuin se, että menee ulos kuuntelemaan melua ja ottamaan bisseä.

48.Tanssipaviljonki vastaan Makasiinipuisto
Kimmo Oksanen kirjoittaa sunnuntain (5.10.08) Helsingin Sanomissa (s. A12) eo. aiheesta. Kannattaa tutustua häneen keräämäänsä varsin laajaan aineistoon, josta lainaan muutamaa kohtaa.

Kaavapäätöksen (v. 2002) mukaan alueelle rakennetaan Makasiinipuisto. Kiinteistövirasto hakee Uudenmaan ympäristökeskukselta poikkeuslupaa, jotta puistolle varatut 1500 neliötä ynnä 285 neliötä päälle annetaan tanssipaviljongille. Siten poikkeama asemakaavasta on vähäistä suurempaa. VTT:n lausunnon mukaan säilynyt makasiinin osa on korjauskelvoton. Tiiliä purkutyömaalta on otettu talteen kymmeniätuhansia vastaisen varalle.

Helsingin poliittisten ryhmien johtajat kokoomuksen Risto Rautavaa lukuun ottamatta vastustavat poikkeuslupamenettelyä ja edellyttävät siten asemakaavamuutosta, mikä johtaisi vuosien viivytystaisteluun ja todennäköisesti veisi hakijalta rakentamishalut mennessään.

Näyttää siltä, että mitä enemmän ollaan vasemmalla ollaan sitä enemmän vastustetaan tanssipaviljonkihanketta. Tämä tuntuu minusta nurinkuriselta. Tämä on helposti tulkittavissa siten, että vasemmisto ääreisaineistoineen tukee epäsuorasti korkeakulttuuria, mistä heidän kannattajansa eivät kyllä pääse nauttimaan. Liput pidetään juuri sen verran hintavina, ettei rupusakkia tarvitse haistella niissä näytöksissä. (Hyvässä muistissa on, että esimerkiksi jokaista oopperalippua veronmaksajat tukevat kiinteistöinvestointien lisäksi yli 220 €:lla. Oopperaliput olisivat ilmaisia 15%:n lisätuella! Kysyn vaan onnistuuko?? )

∑:     Oli miten oli, kannattaa hiillostaa kunnallisvaaliehdokkaita heidän suhtautumisestaan lavatanssikulttuuriin. Nyt ja vain nyt heiltä voidaan kiristää lausuntoja, joihin voidaan ajan kanssa palata.

Kaminiitton komentti HS:n keskusteluun:
Terpsícorelle oma pyhättö Silmu Kaminiitto | 5.10.2008 16:47
Tanssin avulla ja sen yhteydessä pystytään kommunikoimaan helpommin samalla mieli rentoutuu ja olo paranee. Tanssin myötä ahdistus ja ärtymys vähenevät. Tanssin avulla päästään helpommin liikkumisen alkuun, motivaatio kasvaa ja itsetunto lisääntyy kun tuntee olevansa esittäjä. Eikö tämä muka enää nykymaailmassa ole kulttuuria?

Jos Suomi on oikeusvaltio, niin tasapuolisuuden nimissä jokaista myytyä tanssilippua kohti valtion tulisi avustaa yli 192 euroa. HS:ssa 1.7.08 Aki Petteri Lehtinen kirjoittaa sivulla C1, että tämän suuruisen avustuksen myytyä lippua kohti saa kansallisooppera, maksukykyisen eliittiryhmän vapaa-ajanviettopaikka. Teatteritoiminnan avustukset menevät siinä 50 euron pintaan, joten hätätapauksessa noin ensi alkuun sekin voisi olla valtion suunnalta positiivinen ele lavatanssille ja asian voisi korjata sitten ensi vaalikauden aina oopperan tasolle.

Pöhötautia sairastava korkeakulttuuri ei koskaan parane millään rahalla. Sama juttu kuin jos yli satavuotiaalta vanhukselta, joka on ollut toistakymmentä vuotta koomassa, otetaan vihdoin viimein letkut irti ja siirrytään luonnonmukaiseen saattohoitoon. Luonnonvalinnan mukaisesti hyvät jutut säilyvät itseellisesti elossa huonot kuolevat pois. Yksipuolisilla yhteiskunnan tukitoimilla (ooppera, musiikkitalo, teatterit, jne.) vääristetään eri kulttuurien elinympäristöä, jolloin elinvoimainen kulttuurt, tässä tapauksessa erityisesti lavatanssi, joutuu epäoikeutettuun ja syrjittyyn asemaan.

(Mitä tonttiin tulee, onkohan esimerkiksi HS:n tontti kovin julkiseen tarkoitukseen pyhitetty. - Terpsícore ="se joka valaisee sydäntä ja tekee sen olon mukavaksi")

47.Martti Metsäketo Pavilla ke 1.10.08
Huolimatta siitä että timanttisen Uuden Maestron avajaiset olivat ydinkeskustassa, missä Johanna Pakonen ja omenapuu musisoivat, ja tuttu orkesteri oli Presidenttiklubilla, niin Pavi veti voiton. Jos Martti Metsäkedon orkesteri soittaa 100 km säteellä, niin aika harva muu orkesteri pystyy vetämään minut muualle.

MMto soittaa minulle tuttuja tanssilajeja ja -kappaleita sellaisella rytmillä ja melodialla, joita olen tottunut tanssimaan. Esimerkiksi cha-chaat ovat cha-chaa eivätkä humppafoksia, mitä suurin osa maamme tähtiorkestereistakin soittaa, vaikka lattareita väittävät soittavan.

Tästä tulikin mieleeni minua joskus hiertävä piirre kuulutuksissa. ”Seuraavaksi lattareita” kuulutuksena tarkoittaa lähes 100 %:sti, ettei tule muuta kuin humppafoksia, joka on tarkoitettu cha-chaaksi.
______________________________________________________________                                                          Copyright Tomi Parkkonen

46Hyvä tanssiorkesteri 24.9.08 (www.tanssi.net)
Tanssijan kannalta hyvä tanssiorkesteri voisi olla pääpiirteittäin sellainen, joka soittaa monipuolista tanssimusiikkia tanssilajille totutulla tempolla eikä välttele ikivihreitä kappaleitakaan.

Järjestäjän kannalta tilanne on hieman toinen varsinkin, jos paikka on varustettu juotto-oikeuksin. Silloin on tärkeää, että paikalle saadaan paljon janoisia, joista itse kukin jättää satkun taloon (Sedu Koskisen vuosien takaista haastattelua mukaillakseni). Ei ole harvinaista, että järjestäjä toteaa hyvällekin tanssiorkesterille tilaisuuden jälkeen, että väkeä oli hyvin, mutta ne olivat vain tanssijoita.

Välttämättä hyvä orkesteri ei siis tee hyvää tiliä talolle siinä missä esimerkiksi vuoden sisu-palkinnon saajat. Tiettyyn rajaan asti vallitsee kauhun tasapaino eli juottolan on siedettävä tanssijoita. Varsinkin naistanssijat vetävät paikalle miehiä, joista vain osa tulee paikalle vain tanssin vuoksi. Osa tarvitsee alkuillasta rohkaisua ja loppuillasta lääkettä mahdolliseen saamattomuuteen tai torjutuksi tulemiseen. Nämä ovat asiakkaita, jotka pitävät talon pystyssä. Toisin sanoen sekä tanssijan että järjestäjän kannalta nämä ovat arvossa arvaamattomassa.

Joskus on ailahtanut mielessä, mikseivät raittiusjärjestöt (vast.) ole hyödyntäneet tanssin raitistavaa olemusta ja sen käyttöä kansanterveystyön keinona laajemmalti. Eräs heitto voisi olla, että kulttuuritukea myönnetään vain kohteisiin, joissa ei tarjoilla alkoholia ja että lavatanssi hyväksytään aidosti kulttuuriksi.

45.Taloustietoa (?)
Vuosia on ollut tiedossa, että Kiina halutessaan voisi ottaa USAn haltuunsa. Kiinalaisilla on kertalukua 1000 mrd $ amerikkalaista omaisuutta, joista yli puolet valtion obligaatioissa ja kolmannes nyt puheena olevissa riskisijoituksissa. USAlla on noin 60 mrd $ maksuvalmius (kassavaranto). Jos kiinalaiset pistävät USAn lainapaperit myyntiin on maa konkurssissa. Ei vaadi paljoa mielikuvitusta, että pikku vinkki on tullut Kiinasta, että parempi olla päästämättä riskifirmoja nurin tai siinä kaatuu setä Sami samalla kertaa.

USAn valtionvelka on tällä hetkellä 10,6 biljoonaa dollaria (1 b = miljoona miljoonaa = 10 potenssiin 12 = 12 nollaa ykkösen jälkeen = 10exp12 =10E12) eli lyhennän tässä 10,6 $12.Tänään (20.9.08) Bush on todennut, että suuri ongelma vaatii suuren hinnan, minkä vuoksi valtio avustaa Wall Streetiä 700 000 miljoonalla dollarilla (0,7 $12), joten valtion velka nousee 11,3 $12:en. Luulenpa seuraavalla presidentillä olevan naurussa pidättelemistä valtion velan hoitamisessa. Vertailun vuoksi voisi todeta Suomella olevan velkaa asukasta kohti noin 9 300 € ja USAlla 38 000 $ /as (26 000 €/as). Valtion vuosibudjetti puolestaan on noin 2,7 $12 (Suomi menoarvio 2009 = 46 mrd €; valtion velka n. 48,5 mrd)

44.Ylevät tavoitteet (1)
Sattui käteeni lehti musa.fi no. 3/2004 ja aloin selailemaan sitä. Ei olisi pitänyt, vatsahapot menivät sekaisin jo pääkirjoituksesta, josta edelleen pätevät seuraavat lainailut paranneltuna omilla kommenteilla.

Oy yleisradio Ab on valtion omistama yhtiö - ainakin vielä ja jostakin kumman syystä. Neste ja Fortum yksityistettiin veronmaksajain vahingoksi, mutta paremmin olisi joutanut Yle, kun kerran se ei pysty takaamaan todellista vaihtoehtoa yksityiselle medialle.

Eduskunta on määritellyt Ylelle arvoiksi suomalaisuus, luotettavuus, riippumattomuus, monipuolisuus ja korkea laatua. Vahinko etten tyhmyyttäni ymmärrä 200 viisaan huumorintajua! Ylen tehtävänä on myös vaalia suomalaisen kulttuurin edistämistä. Englannin kielen hegemonian tukeminen ei minusta ainakaan ole kotimaisen tanssimusiikin edistämistä. Minun vinkkelistäni olisi parempi, että musiikkitoimittajat olisivat englannin kieltä täysin ymmärtämättömiä ja tanssitaitoisia kuin päinvastoin nyt on tilanne näiden jopa yhden lukiovuoden valloissa viettäneiden toimittajien kohdalla.

Jos tilastollisilla mittareilla musiikkiasiaa lähestytään, niin mitään laulua ei saisi esittää kuin korkeintaan kaksi kertaa vuorokaudessa ja Ylen kanavilla olisi soitettava vähintään 200 000 musiikkiteosta vuodessa, joista yli puolet kotimaisia. Paikallaan olisi, että musiikin asiantuntijat antaisivat puolueettoman selvityksen siitä, miten Ylen musiikkitarjonta on kehittynyt. Aikoinaan Yle julkaisi yhteenvedon soitettujen teosten tilastosta. Rohkeutta tähän ei enää ole. Korvakuulolta on voinut huomata, että tarjonta on jatkuvasti yksipuolistunut yksityisten kanavien mallin mukaisesti.

Kritiikkiin Yle vastaa korostamalla klassisen musiikin esittämistään. Minun puolestani tämä joutaisi mennä, mutta korkeakulttuuriväki on niin pahaäänistä ja istuvat mutkan kautta rahakasan päällä, niin siihen Yle ei uskalla kajota. Mentaliteetista kertoo paljon se, että lastenmusiikki on jo mennyt pesuveden mukana ajat sitten. Muutoinkin kiellettyjen tyylilajien ja teosten lista on piiiitkä.

43. Vuoden 2008 Tanssittaja
Lavakausi vietiin päätökseen Ikaalisissa

Vuoden 2008 Tanssittajaksi on nimetty pitkän linjan tanssittaja Martti Metsäkedon tanssiorkesteri.
Vuoden 2008 Tanssittajatulokkaaksi nimettiin nuorekasta "surf-iskelmää" soittava Jani & Jetsetters. Valinnan tekivät Tätä Suomi tanssii -listaa laativat musiikkijuontajat.

Kesän 2008 tanssihitti -yleisöäänestyksen voitti Neljänsuoran esittämä Tuulikki pidä huivistasi kii, jonka on säveltänyt Petri Somer ja sanoittanut Lasse Vikman. Kappaleen ovat tuottaneet Antti Westman ja Eero Alasuutari, jotka myös musisoivat Brightboy-yhtyeessä

42.Tanhuhovissa su 13.9.08
Jokasyksyiseen tapaansa Espoon Mankkaalla vaikuttava Kokon tanssikoulu kokoontui tuntia ennen varsinaisen soiton alkua Tanhuhovin diskotilaan harjoittelemaan salsaa. Satu ja Petri ovat valinneet jostakin syystä aina sen illan, jolloin Martti Metsäkedon orkesteri on ollut ainakin toisena tanssittajana ja näyttää tuo MMo:n uusin cd puhki kulumisen merkkejä noilla varsinaisilla tanssitunneillakin.

MMo aloitti ensimmäisen setin tutuilla kappalevalinnoillaan ja niitä pääsi mukavasti tanssimaan, kun viluisemmat tulevat paikalle vasta seuraavien settien aikana. Ilman väkivallalla uhkaamista saatiin settiin mahtumaan salsakin. Siitä taisi mennä paletti sen verran sekaisin, että ensimmäiset rumbat menivät ilmeisesti lähemmäksi puolta yötä eli meikäläiseltä ohi suun. MMo:n toisen setin aikana väkeä alkoi olla jo sen verran enemmän, että piti vähän jo katsella, missä mahtuu parhaiten tanssimaan.

Näyttää vahvasti siltä, että MM:n orkesterissa on rummuissa tapahtunut pysyvä sukupolven vaihdos. Espoolainen Tapani Laatsola on astunut varmaotteisen edeltäjänsä saappaisiin, jotka toivottavasti ovat jo ehtineet kuivua. Meillä aikoinaan työpaikalla oli tapana eläkkeelle lähtijän läksiäispuheessa todeta mm. että ikävää kun lähdet, mutta aina tulee parempia tilalle. Näin se on ja näinhän sen pitääkin olla.

Toisena tanssittajana oli Teuvo Oinas orkesterinaan Kiintotähti. Illan toisen setin Kiintotähti soitti mukavan tuttua, perinteistä tanssimusiikkia. Teuvo Oinas tuli sitten illan neljännelle setille ja myönnettävä taas kerran on, että kyllä miehellä sitten on komea ääni. Pidän hänen tyylistään olla turhaan venyttelemättä kuulutuksia ja keskittymisestään vain tuohon esiintymispuoleen. Sen verran alkuillan salsa painoi pohkeita, että liukenin illan hämyyn kesken hänen settiään. Osaltaan myös väkimäärän paljous oli helpottamassa tällaisen radikaalin päätöksen tekoa.

PS. Ikaalisissa valitaan nyt sunnuntaina vuoden tanssittaja, mutta päivällä on alaa koskeva yleinen paneelikeskustelu. Olisi hienoa, jos joku jossakin tekisi siitä yhteenvedon ja vielä hienompaa, jos saisin tietää, missä tämä yhteenveto on luettavissa. Vuoden tanssittaja? - polttaa, polttaa!

* Mutta silti olisin tyytyväisempi, jos päästäisiin eroon edes radiokanavien tanssia ja tanssimusiikkia inhoavista pomoista. Ajanpuutteen vuoksi jääkööt nimet mainitsematta, kun tuo lista on jossakin noista paperipinoista *

41. Maanpuolustus uusiksi Prof. Kemppisen blogissa (14.9.08) on käsitelty ja kommentoitu Georgia sotkun siivellä Venäjän uhkaa mm. Suomelle. Anonyymi mm. kirjoittaa seuraavasti: : " Ruotsin riisuttua .. aseista .. poliittisen vastakkainasettelun poistumisesta Venäjän ja USA .. sen on korvannut taloudellinen vastakkainasettelu... Uhka on kasvottomampi ja armottomampi.."

Koska Suomi ei ole eikä siitä tule ydinasevaltiota, niin kokonaismaanpuolustuksen kannalta 3 - 5 avoimalaa lisää ajaa lähes saman asian mitä ydinase. Haasteellisuudessaankin nämä voimalat ovat kuitenkin paremmin hallittavissa kuin apommit. Vientisähkön muodossa maanpuolustuksemme maksumieheksi saadaan kutkuttavasti ruotsalaiset - kerrankin. Samalla näin voitaisi pitää puolustusbudjetti nykyisellä tasolla.

Nyt vain kaikki lobbarit kehumaan, kuinka hieno ja globaalisen ylivertaisia ovat Ruotsin ja Saksan päätökset luopua ydinenergiasta. Yksi argumentti Talouselämä lehdestä tulee heti mieleeni vanhalta hyvältä Bresnevin ajalta: "ydinenergia on vaarallista ainoastaan länsimaisen imperialistin käsissä." Jos oikein muistan, niin Suomella ei ole ollut mitään suurempia määriä siirtomaita hallussaan, joten me täytämme ydinenergian hallinnoimisen edellyttämät kriteerit.

40.Tanssimusiikki ja -paikat
Jos musiikki ei ole alun perin tarkoitettu tanssittavaksi, niin ei sitä sitten oikein voi tanssiakaan vaikka kuinka sovittelisi. Poikkeuksiakin tästä löytyy. La Cumparsita on alun perin sävelletty marssiksi ylioppilaskarnevaaleihin, mutta niin siitä vaan kehittyi maailman kuuluisin tango, jota on ehdottomasta kiellosta huolimatta väännetty jos johonkin suuntaan.

Itselleni aiheuttaa ihottumaa usein se, että kuulee jonkin ikivihreän tanssikappaleen soitettavan aivan jonakin muuna tanssilajina, mitä se alun perin on ollut tai miksi se on tarkoitettu. Orkesterin näkökulmasta tämä saattaa tuntua hienolta taiteelliselta ilmaisulta, johon pitäisi hurmaantua. Valitettavasti olen sen verran jo syntymästäni lähtien saamapuolelle jäänyt, että vatsani reagoi tällaiseen taidepläjäykseen pH:n äkillisenä laskuna. Vaikka Berliinissä eräässä tanssipaikassa orkesteri voi soittaa vapaasti mitä vain, mutta asiakkaat tanssivat vain tangoa, niin silti minusta täällä kotoisissa oloissa joku roti pitäisi säilyttää.

Vuoden tanssittaja valittaneen ensi viikonvaihteessa. Nähtäväksi jää, millä perusteilla juttu ratkeaa tällä kertaa ja mikä orkesteri tai solisti tittelin itselleen saa. Viimeksi tuntui siltä, että golfin harrastuksella oli merkittävä osuus suhteessa itse substanssiin.

Vakaa käsitykseni lienee, että ei olisi ihme, jos lähitulevaisuudessa entisen Vanha Maestron tiloissa kuullaan taas aitoa tanssimusiikkiakin. Ilmeisesti pelkkä kaljan kittaaminen edes suljetulla klubipuolella sittenkään jaksa riittävästi juppeja kiinnostaa. Osakiitos tästä lankeaa nostomiehen tanssipaikkahankkeelle, mikä on saanut asianmukaista huomiota osakseen mediassa.

39. Kohmelosta kylpyyn
Kesä kun meni, ettei oikein huomannut kesää olevankaan, niin piti lähteä viikonlopuksi rötjäämään oikein yöselkään. Martti Metsäkedon orkesteri oli perjantaina Kuusankosken Sommelossa tansittajana, joten se tuntui houkuttelevalta startilta. Väkeä oli tanssijan kannalta sopivasti ja kun vielä oli hyvät tanssijat, niin mikäpä sen mukavampaa. Jos oikein muistan, niin samaan aikaan Reijo Taipale oli lähistöllä eli Kallioniemen päättäjäisissä. Pikkulinnut tiesivät kertoa, että siellä oli väkeä muikeasti, mikä tässä kohtaa tarkoittaa 70 myytyä lippua vähemmän kuin Finlandersien jokin aika sitten sinne vetämä määrä.

Viihde Valkea Oy on näemmä ottanut kokonaisvastuun ohjelmien hoitamisesta muutamille alueen virkistyspaikoille. Varmaan ihan mukava juttu sen vuoksi, että alan ammattilainen hoitaa näin esimerkiksi tanssiorkesterien järjestämisen eikä vuosisopimusporukka pääse syöttämään tilaisuuksiin mitä sattuu -orkestereita.

Kun ilta oli mukava, niin päätös oikaista lauantaina Ikaalisten kautta takaisin kehä 3:lle ei tuottanut suurta tuskaa. Kortteeri tuli otettua Vanhasta kauppalasta, kun ei ollut halukkuutta maksaa tarpeettomiksi katsomistani kylpyläpalveluista. Orkestereita oli kaksi: Rytmiset sekä toisena sama mikä edellä ja ohjelmamaksu oli 11 € eli euroa halvempi kuin Sommelossa. Molemmat soittivat ihan tanssittavaa musiikkia. Rytmiset tosin minulle hieman vieraammalla tempolla. Tanssiväki oli aavistuksen pohjanmaalaisempaa kuin edellisessä paikassa. Myöskään kengänpohjien ahkera jauhottaminen ei näyttänyt tuovan yleisesti merkittävää parannusta ainakaan tanssin luistamiseen.

Uusi tanssinetin kasvotuttavuuskin tuli luotua, kun pääsin kaverin siivellä kähmimään erästä viehättävää daamia. Häntä ja tilannetta on sitten mukava muistella vanhainkodissa ja höystää juttua dementian värittämillä mielikuvitustuotteilla.

38. Kiusantekoa
Tänäänkin olen erään bloggaajan teksteistä lukenut, kuinka orkesterit soittavat niin nopeasti, ettei tanssista ehdi edes nauttimaan. Toisena tulevat sitten kappalevalinnat eli soitetaan sellaista musiikkia, mitä yleisesti lavoilla ei tunnisteta tanssimusiikiksi vaan iskelmäksi eli johon ei varsinaisesti ole järkeviä askelkuvioita.

Edellä mainittuun syntiin sortuvia orkestereita on kahta plaatua eli laaduntarkkailijan näkökulmasta katsottuna sutta ja sekuntaa. Niille, jotka eivät tiedä ja eivätkä osaa soittaa tanssimusiikkia voi hätätapauksessa taivaan portti vielä aueta. Sen sijaan ne, jotka lähinnä kiusanteko ja rahanahneus mielessään soittavat radioon tarkoitettuja hitti-iskelmiään, tulevat näillä näkymin kärvistelemään kiirastulessa erityispitkän ajan.

Tähän ei ole muuta neuvoa antaa kuin entisten profeettojen tapaan huutaa kurkku suorana: "Tehkää parannus!" - Jos musiikki ei ole tarkoitettu alun perin tanssittavaksi, niin ei sitä oikein voi sitten tanssiakaan, vaikka kuinka yrittää improvisoida.

37. Tuttua ja turvallista
Yleinen käsitys on, että tanssin askellus tapahtuu rytmiin. Näin on kehittynyt tiettyjä tanssilajeja, kuten valssi ja tango. Musiikilla on se piirre, että se elää ja taipuu eri muotoihin paljon vikkelämmin kuin totutut tanssin askeleet. Paljolti myös tästä juontuvat ne keskustelut, ettei orkesteri soita tanssimusiikkia.

Ajatellaanpa vaikkapa pasodoblea. Sitä tanssitaan käytännössä vain muutamaan musiikkikappaleeseen. Jos näitä vahvasti "sovitetaan", niin tuskin tämän tanssilajin askelmerkit enää osuvat kohdalleen. Vastakohtana on tämä kävelevä foksityyli, joka istuu musiikkiin kuin musiikkiin. Siinä on monesti kyse periaatteesta, että orkesteri voi soittaa mitä vaan, mutta kansa tallustelee tasaisesti pareittain vastapäivään samalla pehmoisia jutellen. Sopiihan sekin, jos siitä tykkää.

Väittäisin kuitenkin, että valtaosalle tanssin suur- ja pienkuluttajille kunkin ns. tanssilajin ikivihreät kolahtavat parhaiten. Kun ihminen oppii jonkin mukavan asian, niin hän haluaa nautiskella siitä toistuvasti, kuin pieni lapsi, joka on juuri oppinut heittämään palloa. Monille tanssijoille uudet kappaleet eivät aina kuulosta ollenkaan tanssimusiikilta, vaikka ne musiikin teorian mukaan sitä olisivatkin. Tottumus on toinen luonto.

PS. Otsikoksi suunnittelin "Tanssissa ei ole virheitä vain erilaisia tulkintoja". Ensimmäisen virkkeen jälkeen ajatus tapansa mukaan karsi ja piti otsikoida uudestaan.

Herran haltuun

35. Pystypainia selätystarkoituksella
Tanssin opetteluun liittyy monia eri asteisia ja monia vaikeasti luokiteltavia tekijöitä. Useinkin niistä on vaikea saada otetta, vaikka ne ovat oleellisena osana tanssin kokemisessa. Näitä ovat esimerkiksi tunteet ja aistillisuus.

Tangosta on mm. sanottu, että se on surullinen ajatus, jonka voi ilmaista tanssien. Jonkun mielestä tanssi taasen on pystyssä tapahtuva ilmaisu sille, mitä vaaka-asennossa haluttaisiin tehdä. Monet näkevät tanssin myös alemman luokan kulttuuriperintönä. Se oli viime sotiin asti uskonnon harjoittamisen ohella lähes ainoa kulttuurimuoto, johon köyhimmilläkin oli varaa. Kilpailu ihmisten sieluista on ollut aina kovaa ja siten kirkko tuomitsi tanssin.

Varmaan on niin, että todella hyvät tanssijat ymmärtävät vartalon tasapainon, liikkeen, lattian käytön ja musiikin merkityksen muiden perusasioiden lisäksi. Kun hallitsee perusteet, voi tanssia luovasti miten tahtoo.

Kun elämä muutoin on täysin tyhjän päällä, tanssi voi olla ainoa tapa luoda unelmia. Musiikin alkaessa soimaan korviin tuleva ärsyke pistää kädet kietoutumaan partnerin ympärille ja jalat liikkeelle sekä tunteet päästetään valloilleen. "Kaukana kavala maailma" sanoisi A. Kivi tässä kohtaa.

Tanssilattialla itse kukin tuntee olevansa suuren esittäjäryhmän jäsen. Jokaisen tulisi kuitenkin hallita alkeet, kuten vastata käyttäytymisestään ja partneristaan suhteessa muihin tanssijoihin sekä lattian käytöstä. Soitettu musiikki aika tavalla vaikuttaa siihen, tuleeko kappale istuttua vaiko pokattua.

34. Opettelukauhu
Kun orkesteri lopettaa kappaleen, tulee lyhyt hetki sosiaaliselle kanssakäymiselle joko kappaleiden välissä tai sitten vietäessä daamia takaisin riviin. "Tosimiehet" hoitavat sosiaalisia asioita myös varsinaisen tanssin aikana, mutta se on eri juttu se. Miten sosiaalinen kanssakäyminen tanssissa poikkeaa esimerkiksi firman pikkujoulujuhlista? Monesti tulee vastaan totuudenhetki, jolloin on käsiteltävä partnerin kanssa omia tanssihaasteita, varsinkin kun omat subjektiiviset näkemykset ja kommentit tanssin oppimisprosessista eivät ole kovin positiivisia.

Monet ovat sitä mieltä, että tanssiminen on asennekysymys ja ennen muuta oman itsensä hyväksymistä ehdoitta. Toisille se voi olla sitä, ettei muka koskaan opi tanssimaan ja tanssizombien kastiin lukeutuville se jokailtaista tanssilattian tahkoamista. Myös on syytä käsitellä sitä ohutta viivaa, joka erottaa itsekkyyden ja itsensä arvostamisen eri asteet toisistaan. Näihin liittyvät läheisesti mm. seuraavat käsitteet: kriittisyys, syyllisyyden tunto, pelko tulla torjutuksi, negatiiviset tunteet yleisesti sekä myrkyttävä häpeän tunne. Inhimillisesti toimien ajan myötä saavutetaan parhaiten syvävaikutteinen ja pitkäkestoinen hyvän olon tunne. Silloin tanssi on pelkkää iloa ja nautintoa.

On oltava sinut virheittensä kanssa
Kun tikanpojan halut pistävät ensi kerran pokkaamaan daamille, niin lähes poikkeuksetta siinä kohtaa eletään kauhun hetkiä. Lämmin hyökyaalto pyyhkäisee yli kiedottaessa kädet toinen toistensa ympärille, mutta seuraavassa silmänräpäyksessä mies onkin kiikissä. Aivot tekevät tenän eivätkä anna mitään ohjetta siitä, miten lähdetään ottamaan ensimmäistä askelta. Sitten vielä virhekauhu iskee lopullisesti, ettei osakaan tehdä sitä neljän askeleen kuviota, jota on koko kuukauden harjoitellut. Joku vielä väittää, että tanssi on pelkkää iloa ja nautintoa. Ehkä niille, jotka ymmärsivät jäädä penkille istumaan ja seuraamaan toisten tanssia katseella.

Meitä on moneen junaan. Toisena ääripäänä ovat ne, jotka mielestään eivät tee virheitä ja toisena ne, jotka katsovat olevansa itse virheitä pyydellen etukäteen anteeksi tekosiaan. Virheistä joko oppii tai sitten ei. Makuasia. Tanssitaito kasvaa vähitellen samalla tavalla kuin lapsi oppii juoksemaan loputtoman yrityksen kautta: konttaa, seisoo, kävelee, kaatuilee ja lopulta juoksee.

Tanssissa ei auta mitään se, että kantaa olemuksessaan täydellisyyden naamiota. Siitä seuraa vain eriasteista syyttelyä. Virheisiimme törmätessämme liiallisen itsekritiikin myötä tulemme helposti liian varovaisiksi näiden tekemisessä. Tällä taas on suora yhteys tanssin nautittavuuteen ja iloon.

Virhekauhu tappaa tanssista lähestulkoon kaiken luovuuden ja spontaanisuuden. Tällöin ei uskalleta sanoa mitä ajattelemme ja tunnemme. Virheet tulee hyväksyä ketään syyllistämättä. Näitä voisi verrata nopeussakkoon: sakkolapun jälkeen yleensä ajetaan ainakin vähän aikaa siistimmin ja turvallisemmin.

Kun toinen tahti sitten päättyy mies vie sitten daamin takaisin riviin hymyillen pokkaa iitoksen ensimmäisestä tanssista. Toinen haku onkin jo rutiinia. ("Näitä on tehty paljon.")

33. Ruuhkatanssit ja vastuut
Tuntemattomissa tanssipaikoissa yksinäinen mies joutuu kohtaamaan joukon tuntemattomia naisia. Saatavat kokemukset riippuvat paljolti sosiaalisista taidoista ja kyvystä tanssia vieraiden ihmisten kanssa. Kullakin ihmisellä on tanssissa omat erikoispiirteensä ja tyylit vaihtelevat paikkakunnalta toiselle. Jos alusta lähtien kaikki opettelisivat improvisoidun tanssitavan, ei erityisempiä ongelmia lavalla syntyisi äkillisistä mielenjohteista, lattian liukkaudesta eikä kappaleiden sovituksista. Tanssi olisi helppoa ja mukavaa kaikille myös ahtaissa tiloissa.

Mielenkiinnon säilyttämiseksi tanssiin joillakin on tapana sekoitella askeleita ja kuvioita perinteisistä kaavoista poiketen. Tärkein mielenkiinnon ylläpitäjä tietenkin on mahdollisuus saada pitää partneria lähellään musiikin tahtiin. Kun hallitaan lukuisa määrä erilaisia askeleita, niin on helppo soveltaa niitä soitettavan musiikin rytmiin ja melodiaan ja näin itse tanssista tulee palkitsevampaa. Olkoon kyseessä sitten vaikka paussi, jolloin näkymätön vartalon huojunta saa tanssin tuoksumaan ruusulta.

Miehen vastuu tanssilattialla:
Miehen tärkein tehtävä sylitanssissa on miellyttävällä ja turvallisella tavalla kuljettaa daamia tanssilattialla. Hänen pitää koko ajan olla tietoinen daamin askelluksesta, painonvaihdoista ja muusta liikkeestä sekä lattian tanssittavuudesta ja soitettavasta musiikista. Hänen pitää olla valmiina reagoimaan oli äkillinen häiriötekijä uhkaamassa sitten edestä, takaa tai sivulta, joko väistämällä, muuttamalla suuntaa tai pysäyttämällä liike. Hän ei saa ajaa toista päin eikä raapaista toisia. Asenne pitää olla samanlainen kuin ajaisi upouudella autolla ruuhkassa tai kuin kantaisi täpötäyttä juomatarjotinta herraskutsuilla. Tukevan tanssiotteen lisäksi on pystyttävä vaimentamaan pienet tönäisyt ja liikuttava itse pehmeästi, tyylikkäästi ja aistillisesti.

Tasapainon ylläpitämiseksi paino on oltava aina selkeästi tukijalalla. Daamin liikuttaminen ei suinkaan tarkoita, että häntä on tönittävä käsin haluttuun suuntaan. Ohjaus tapahtuu miehen oman hartialinjan kääntämisellä ja lantiokohdan tukemisella. Erityisesti ahtaissa paikoissa tämän ohjauksen tärkeys korostuu.

Naisen vastuu tanssilattialla:
Naisen osaa tanssilattialla on hyvin vaikea tarkkaan määrittää. Vietävänä oleminen ei tarkoita sitä, että hänen pitää olla mieheen nähden alistetussa asemassa, vaan pikemminkin, että hänen pitää osallistua tanssiin täysillä. Tanssissa on luotettava, paitsi itseensä, myös partneriin. Naisella pitää olla hyvä tanssiasento ja tasapaino, jotta mies pystyy ohjaamaan hänen liikkumistaan. Ohjauksen edellyttämät liikkeet pitää päättyä selkeisiin painonvaihtoihin ja hyvään tasapainoon.

Daamin ylävartalon on oltava siinä määrin rauhallinen ja rento, että pystyy vastaanottamaan suunnanmuutosten edellyttämät ohjaukset. Vyötärön on oltava niin joustava, ettei ylävartalon kääntyminen vie jalkaa mukanaan. Naisen vapaana olevan jalan tulee liikkua rennosti miehen liikkeen mukaan siten, että ylävartalo kiertyy tukijalan päällä.

32. Rumassakin repussa voi olla hyvät eväät
Lootus on yksi kauneimmista kukista, mitä maa päällään kantaa. Itse kasvi hyväksyy kasvualustakseen saastaisen mutalammikon. Myöskään orjantappuraa ei kasvina ainakaan kristillisissä piireissä arvosteta, mutta ruusunkukkaa kylläkin niin kauneuden kuin tuoksunsa vuoksi. Argentiinalaisessa tangossa on samoja aineksia: vapautetut mustat orjat ja muu marginaaliväestö slummeissaan aloittivat tangon tanssimisen. Ensimmäisen 40 vuoden aikana valkoinen yläluokka ei edes tiennyt tangon olemassa olosta, koska siihen aikaan ei ollut tapana dokumentoida muuta kuin yläluokan kulttuuriksi katsomaa viihdettä. Ts. valkoisen miehen näkövinkkelistä katsoen oli vain "me" ja "muut". "Muista" ei puhuttu ja tango kuului alueeseen "muut".

Tango-sana tarkkaa alkuperää ei tunneta, mutta valtaosa tutkijoista on verrattain yksimielinen siitä, että se on merkinnyt aikanaan suljettua paikkaa, missä tanssittiin. Suomenkielen tanssit -sana on vähän samantyylinen eli monimerkityksinen.

Musiikki on eräs mystisimmistä ja voimakkaimmista asioista, mitä on olemassa. Sillä näyttää olevan valtava vaikutus ihmisen tunnetilaan. Näppäilemällä yhtä kitaran kieltä saa tämä aikaan sen, että myös lähikielet alkavat kuuluvasti värähtelemään. Musiikki kaikkineensa saa sielun kellot soimaan ihmisen sisällä.

Sitten tullaan herkälle alueelle. Pitääkö hyvän tanssijan ymmärtää musiikkia ja tuntea jotain erityistä sisällään kun tanssimusiikki soi. Eikö riitä, että hän tekee vain hyvää jalkatyötä isorummun tahtiin. Esimerkiksi pitääkö hänen tanssia musiikkiin niin rytmisesti kuin melodisestikin. Monet asiat antavat viitteitä siitä, että mikä koreografia tahansa sopii mihin tahansa musiikkiin. Vähän kuin Berliinin Hause der Sinnessä, jossa voi soittaa mitä vain, mutta kansa tanssii kaikki tangona. Eli onko se tanssijan kannalta nyt niin nokonuukaa, mitä orkesteri soittaa, kun voi tanssia mikä sillä hetkellä hyvältä tuntuu.

Tanssi luo erään sielun tilan. Kun tanssihulluus iskee hyökyaallon tavin, tulee ylitsepääsemätön tarve tanssia "oikein". Ihanteina ovat helposti mallit, jotka ovat peräisin "Tanssii tähtien kanssa" tai vastaavan tapaisesta kilpatanssia lähellä olevasta systeemistä. Sen vuoksi hakeudutaan helposti kilpatanssitaustaisen opettajan pakeille. Niin kauan asiat ovat kunnossa, kun pidetään selkeä hajurako kilpatanssin ja ruuhkatanssin välillä. Haluaisin muuten nähdä tanssikilpailut, jossa vähintän 20 paria on ahdettu alle 20 m2:n tilaan.

Tanssi vaikuttaa sekä täysipainoisesti fyysisen, psyykkisen, tunteen ja henkisen tilan tasoon. Koska uskonto kilpailee samojen asioiden hallinnoimisesta, ovat korkeakristilliset tuominneet tanssin kilpailijanaan pannaan. Tanssi avaa ihmisen sisällä oven, joka johtaa tunteen ja sisäisen ajattelun positiivisempaan maailmaan luoden samalla ihmisten välillä kontakteja luonnostaan. Se vie mennessään ja vetoaa nautinnollisuudellaan sekä nostaa sielun askeleen tai pari ylemmäksi. Sylitanssi antaa mielikuvitukselle vapauden temmeltää intohimojen transsissa.

Monet ovat oikeutetusti sitä mieltä, ettei heille ole välttämätöntä tietää tanssista tai sen olemuksesta oikeastaan mitään. Heille riittävän kokemuksen tuo tanssi yksinkertaisin askelin ja kuvioin partnerista nauttien.

31. Minä poljen, sinä ohjaat..
Yhä useampi nainen on havahtunut huomaamaan, ettei miehellä useinkaan ole neljää jalkaa, vaan tanssilattialla miehen saa kohtalaisen helposti pois tasapainosta. Samoin on ymmärrystä kasvanut sen suhteen, että tanssilattialla nainen tanssii eikä ole pelkästään miehen vietävänä. Niinpä nainen vastaa itse tasapainostaan eikä miehen tehtävänä ole toimia seinänä johon nojata.

Tanssikoulussa naisrivistö matkii edessä olevan opettajan askeleita tunnista toiseen ja kuukaudesta kuukauteen. Sitten tanssipaikalla he edellyttävät, että mies ohjaa heitä niin, että he voivat tehdä nämä askeleet samalla tavalla. Nykyään naiset alkavat käsittää sen, ettei taitava miestanssija toimi näin, vaan hän tanssi daami käsivarsillaan. Yhä useampi nainen luopuu askelien muistamisesta ja siitä ahdistuksesta, että pitää olla hyvä seuraaja. Nainen kantaa vastuun vain siitä, että hänellä on hyvä tanssiasento ja tasapaino.

Yleisesti pidetään vääränä sitä käsitystä, että mies toimii tanssilattialla vain seinänä, johon nainen voi nojata. On myönnettävä, että lavoilla liikkuu valepukuisia milongueroja, joilla tanssiminen poski poskea vasten on päätarkoituksena. Tanssilattiat ovat yleensä niin tiheään kansoitettuja, että esimerkiksi tangon (arg.) kahdeksan askeleen peruskuvion tekeminen on mahdotonta. Siksi on lähdettävä siitä, että lavoilla mennään askel kerralla miehen osoittamaan suuntaan

30. Eeva ja syksyn omenasadon vaarat
Takana ovat ajat, jolloin miehet pistelivät kuoliaaksi toisiaan miekoilla tai käyttivät reikärautaa kosiskelijoiden määrän harvennuksessa päästäkseen kujeilevan naisen suosioon. Myös luokkataistelun hurmekentille on jäänyt lukematon määrä särkyneitä sydämiä ja laulujen sanoja. Vaikka edelleen elämme epätäydellisessä maailmassa, ainakin mitä tanssiin tulee, on naisten ja miesten roolien kaavamaisuus tasaantunut ja tasa-arvoa kohti mennään vakain askelin. Sosiaaliset asenteet ovat siinä mielessä loiventuneet, että naisetkin voivat mennä yksin tanssipaikoille ja ravintoloihin ilman, että saavat kaupallisuuden leiman otsaansa tai minne sitten saavatkin.

Hyvin muistamme, kun käärme tuli Eevan luo ja sanoi, että omena päivässä pitää lääkärin loitolla. Eeva ei voinut vastustaa kiusausta, vaan haukkasi palan omenaa ja sai vielä Aataminkin ravistelemaan omenapuuta. Siitä lähtien on miehen tarvinnut aamuvarhaisella leimata kellokorttinsa ja Eevan paikka on ollut 24 tuntia vuorokaudessa hellan vieressä, vanhoissa rääsyissä huutavien kakaroitten ympäröimänä. Jossakin kohtaa Eeva mitta alkoi olla täynnä ja hän kiljui sohvan suuntaan, että tangoon tarvitaan kahta. Mies tapansa mukaan ymmärsi asian väärin ja niin lähdettiin Ookken oppiin.

29. Kolmen minuutin romanssi
Flirttailevaa lähityyliä tanssissa sanotaan joskus 3 minuutin romanssiksi. Tanssi on kokonaisvaltaista eli sitä joko on mukana tai ei eli tanssi täysillä. Tätä voisi verrat raskaana oloon, ei voi olla vähän raskaana. Tanssi vaatii sitoutumista enemmän kuin se, että menee ulos kuuntelemaan melua ja ottamaan bisseä. Usein tanssi tulee kuvaan siinä vaiheessa, kun elämässä ollaan ratkaisevassa tienristeyksessä. Esimerkiksi kun havahdutaan huomaamaan, kuinka lyhyt tämä elämänlanka loppujen lopuksi on.

Ventovieraan kanssa tanssiessa ensimmäinen huomioon otettava asia on, että pitää suunsa kiinni ja kuuntelee musiikkia. Kuuntelemalla kummallekin osapuolelle selviää, millä tasolla tunnelmassa mennään. Pinta pintaa vastaan oleminen on tärkeää, varsinkin nykyään, kun kaikki on mennyt virtuaaliseksi. Kokemus on lähes aina shokeeraava ja aktivoiva.

Kullekin tanssilajille tyypillisen tanssimusiikin (strict dance music) esittämisessä ollaan lipsumassa, ellei peräti voisi sanoa, että tällainen musiikki on käynyt yhä harvinaisemmaksi. Tähän on syynä mm. orkesterien osaamattomuus, välinpitämättömyys tanssijoiden toiveista ja ylimielisyys tanssijoita kohtaan. Ulospäin tällaisen mössön oikeutusta soittajat perustelevat musiikin taiteellisuudella ja esittämisen vapaudella sekä kaavamaisuuden välttämisellä. Nämä kaikki ovat katkeraa kalkkia tanssijoille.

Tanssissa päällimmäisenä ovat aistillisuus, fiilistely ja jopa transsi. Tanssin opettelussa on paljon samoja piirteitä kuin sotilaskoulutuksessa. Aluksi pääpaino on askelissa, asennoissa ja liikkumisessa (marssitaan tahdissa, puhutellaan esimiehiä, ollaan rivissä ja syksyillään maastossa). Kun tanssissa edistytään, musiikki vie niin vientiä kuin seuraamistakin ja päästään sisälle tanssin maailmaan. Vähän samoin kuin sotilas koulutuksen jälkeen joskus komennetaan taistelutantereelle kokemaan sodan hurmiota, jos sitä sellaiseksi voi kutsua. Tanssin opettelua on verrattu myös jazzin soiton opetteluun: se on koko elämän kestävä oppimisprosessi. Improvisaatiotaito tulee hitaasti, jos on tullakseen. Tanssissa naiset yleensä vasta vuoden opettelun jälkeen alkavat tuntea olonsa mukavaksi, miehet puolestaan vasta parin vuoden jälkeen voivat itseluottavaisesti liikkua tanssilattialla.

Tanssi sopii ihmiselle, jotka haluavat kosketella ja tulla kosketelluiksi. Koskettelun avulla kohtaa vastakkaisen sukupuolen fyysiset ja aistilliset puolet avautuvat osapuolille. Jokaiselle on omat erikoiset askeleensa ja tyylinsä ja jokainen liikkuu ja seuraa hieman eri tavalla. Tanssi kertoo paljon ihmisen persoonallisuudesta. Se on synergiaa antaen matemaattisena tuloksena sen, että 1 + 1 > 2.

Ihminen voi olla tanssin uhri eli sosiaalisessa loukussa. Tälläkin alalla on paljon esimerkkejä niistä jotka ovat noudattaneet kutsua: "Myy kaikki mitä sinulla on ja seuraa minua." Tanssiin voi rakastua sen kauneuden, intohimon ja/tai voiman vuoksi. Joillekin tanssi voi olla ainoa keino ilmaista itseään. Se voi viedä ihmisen kokonaan niin, ettei hänen elämäänsä mahdu mitään muuta, siitä on tullut pakkomielle ja uskonto.

Jos joku tanssia koskaan ennen näkemätön tulisi lavalle, niin hänestä voisi vaikuttaa siltä, että se on miesten tanssi. Mutta sitä se ei ole. Mies navigoi tanssia, mutta nainen improvisoi. Mies luo turvallisen tilan, jossa nainen musiikin avulla ilmaisee naisellisuuttaan. Tanssissa sekä mies että nainen tekevät tasapuolisesti yhteistyötä. Siinä vartalot kommunikoivat. Mies improvisoi ja nainen vastaa siihen.

28. Muutamia argentiinalaisen tangon tyylejä

Termejä:
milonguero /-a = tangofani, jonka elämä pyörii tangon ympärillä
tanguero /-a = henkilö, joka on äärimmäisen kiinnostunut tangosta, sen musiikista, sanoista, lyriikasta jne. Tanguero voi olla ja usein myös on milonguero.
estraditanssijat = antavat tanssiesityksiä

Milonguero -tyyli, suljettu syliote
Tavalliset sosiaalitanssijat tanssivat yleensä tällä tyylillä Buenos Airesissa (BA). Siinä tanssitaan partnerille, iloitaan tanssista ja musiikista, eikä välitetä katsojista tuon taivaallista. Tätä on joskus kutsuttu myös klubityyliksi. Tälle on ominaista, että mies ja nainen nojaavat vahvasti toisiinsa ollen kiinteässä ylävartalokontaktissa. Siihen kuuluvat tangon perusaskeleiden lisäksi ochot, molinetet, boleot, paradat, enrosquet, sacadat, calicitat, girot, kävelyt ja tuhannet erilaiset näistä koostuvat kuviot siten, ettei henkinen ja fyysinen yhteys hetkeksikään herpaannu. Henkinen yhteys on ensisijalla ja liikkuminen toissijaista. Tanssijat eivät irtaannut toisistaan tehdäkseen monimutkaisempia kuvioita.

Milonguero-tyylissä ylävartalot ovat liimautuneet yhteen ja osapuolten jalat sivusta katsoen ovat etäällä toisistaan asennon muistuttaessa hieman avattua harppia.
Tango siirtyi Buenos Airesissa 1900-luvun alussa kaduilta ilotaloihin ja sieltä ensiksi merimiesten mukana Eurooppaan. Miesvaltaisessa BA:ssa ilottelupaikoissa miehet jonottivat seinustalla, jotta saivat vuorostaan tanssittaa talon daameja. Niin se maailma voi olla erilaista! Kun lama iski 1931, vei se mennessään tangon, mutta onneksi vain hetkeksi. Muutamaa vuotta myöhemmin muusikot muuttivat dramaattisesti sanoituksia ja rytmiä korostettiin siten, että se tuli helpommaksi tanssia. Kansa vaelsi joukolla taas tanssipaikoille. tangon kulta-aika tanssina osuu1930-luvun lopulta 1940-luvun loppuun. Vaikka yleisesti tango menetti suosiotaan, säilytti se asemansa työväestön keskuudessa aina 1970-luvulle asti, jolloin alkoi sotilasdiktatuurin aika. Sen aikana myös tango oli pitkälti maan alla tai ulkomailla ja vasta kun diktatuuri sortui 1983, syntyivät tango-showt, joiden myötä maailmanlaajuinen kiinnostus tangoon syttyi uudestaan.
BA:ssa jos et ole hyvä tanssija 18 ikävuoteen mennessä, niin parempi unohtaa tanssiminen. Ellet osannut tanssia, naiset eivät halunneet tanssia kanssasi eli pakittivat automaattisesti.

Tämä tango tulee sydämestä. Se onsubjektiivista, henkilökohtaista - mies ja nainen. Kun perustaidot hallitaan, itse tanssi on sen jälkeen helppoa. Mitä pitemmällä tanssin hallinnassa ollaan sitä paremmin voidaan keskittyä itse tanssin tunteeseen, iloon ja jopa transsiin. Tämä tyyli sopii myös tiloihin, joissa on tanssijoiden paljouden ja miksei myös heidän taitoerojensa vuoksi ahdasta. Jos ja kun nainen haluaa henkistä yhteyttä, miehen ei ole syytä olla huolissaan askelista tai pikku virheistä.

Salonkitango (tango salon)
Tämä on toinen BA:n klubeissa tanssittava tangotyyli. Siinä edelliseen verrattuna otteessa on ilmaa välissä eli avoin syliote sekä vahvat ylävartaloraamit. Tästä johtuu, että kuvioiden tekeminen vaatii usein melko paljon tilaa ympärille, joten tyyli ei oikein ole edukseen tungoksessa. Itse kuviot koostuvat samoista askelista kuin milongerotyylissä, mutta usein tässä on havaittavissa enemmän täsmällisyyttä ja tarkkuutta. Kummallakin osapuolella on oltava hyvä tasapaino ja tekniikka, jotta vienti onnistuisi ja kuviot olisivat sieviä ja elegantteja.

Mikäli pari ei ole kovin harjaantunut, voivat askeleet näyttää kömpelöiltä ja horjuvilta. Harjaantuneet pystyvät saamaan aikaan ja ylläpitämään henkistä kontaktia, mikä on päätarkoitus. Tästä tyylistä voisi sanoa, että se on edelliseen nähden enemmän objektiivinen ja intellektuaalinen eli tanssitaan enemmän päällä kuin sydämellä.

Tango liso (pehmeä tango)
Tango liso on salonkitangon edeltävä versio. Sitä tanssitaan äärimmäisen pehmein ja yksinkertaisin askein. Siinä ei käytetä edellisten tyylien erikoisaskeleita (boleot, girot, sacadat jne.) Tässä tyylissä tärkeintä on fiilistely ja se sopii mainiosti tungoksiin.

Estraditango
Perinteisen tangon lisäksi tätä tanssivan on syytä hallita balettia, voimistelua ja akrobatiaa, koska kaikkia mahdollisia temppuja ja kuvioita käytetään tässä tyylissä. Paino on tietenkin esittämisessä, joten taito on ratkaisevassa aemassa.

Uusi tango (tango nuovo)
Uusi tango on monessa mielessä sekasikiö varsinkin estradi- ja salonkitangosta. Kuuluisat opettajat (Fabian Salas, Custavo Naviera ja Pablo Veron) ja tanssijat ( Carlos Gavito ja Miguel Angel Zotto) toivat näitä tango show -kuvioita opetukseensa. On lähdettävä siitä, että mennessään hakemaan vierasta daamia, tämä ei hallitse tämäntapaisia kuvioita.

27. Miksi juuri argentiinalainen tango on terveydelle hyvää?
Yleisesti ottaen kaikenlainen tanssi parantaa itse kunkin hyvinvointia niin fyysisesti kuin henkisesti. Psykiatri Trosseron mukaan tangolla on tiettyjä etuja muihin tansseihin nähden:
1. Tangossa voi improvisoida eli toteuttaa vapaata tunteen ilmaisuaan.
2. Tiukkana sylitanssia tango kosketuksen kautta nostaa neurohormonien ja välittäjähormonien tasoa , mikä on tarpeen aivotoiminnoissa ja fyysisissä suorituksissa.
3. Tango on tanssina erittäin intiimi. Sitä tanssiessa syntyy kommunikointia partnerin kanssa, mikä edistää ajatustenvaihtoa ja sosiaalisuutta.

Kohtuullisella liikunnalla, kuten esimerkiksi tanssilla, on suuri merkitys sekä fyysisen että psyykkisen elämän kannalta. Tanssissa on lisäksi havaittu, että rytmin vaihtelu parantaa vaikutusta. Esimerkiksi sambassa ollaan katsekontaktissa tiukassa otteessa mutta etäällä, rumbassa olla syliotteessa mutta siitä puuttuu improvisoinnin mahdollisuus. Tango pitää sisällään kaikki em. hyvät puolet. Siten tangoa tanssimalla saavuttaa hyvän olon parhaiten, sosiaalinen verkosto kasvaa kokemus rikastuu, kun tapaa toisia samanmielisiä.

10 syytä "höylätä tanssilattiaa"
Eri tutkimusten mukaan tangon tanssiminen

• parantaa liikkeen koordinaatiota, tasapainoa ja sosiaalisuutta
• ylläpitää hyvää ryhtiä ja vähentää selkärankaongelmia
• lieventää aggressiivisuutta, ahdistusta ja masennusta
• polttaa kehon rasvaa ja parantaa rasvan jakaantumista kehossa
• parantaa lihasvoimaa
• hidastaa vanhenemisprosessia
• parantaa itsetuntoa ja kehon ulkokuvaa
• vähentää stressiä ja parantaa mielialaa
• edistää oppimista, muistamista ja luovuutta koreografioiden kautta
• parantaa säännöllisen harjoittelun kautta henkistyskykyä ja siten pidentää ikää

26. Festivaalien verottomuus taas katkolla
(HS, Kultuuri, C1, 30.7.08, Jussi Pullinen, Noora Mattila) poimintoja "..
Toiminnaltaan yleishyödylliseksi katsotun yhteisön ei tarvitse maksaa tuloveroa.

Verottaja tarkastelee nyt erityisesti festivaalien yleishyödyllisyyttä. Rock-festivaalit ovat useimmiten kaupallista toimintaa, ja ne on yleensä katsottu ei-yleishyödyllisiksi.

Esimerkiksi Pori Jazz KHO:n päätöksen mukaan joutui maksamaan takautuvasti vuosilta 2004-08, koska ei täytä lain antamia yleishyödyllisyyden edellytyksiä. Korkeakulttuuri katsotaan yleishyödylliseksi, mutta pop-kulttuuri ei. Ilmaistapahtumien vähäinen määrä oli yksi perusteista.

Yleishyödylliseksi katsotaan yleensä sellainen toiminta, joka saa valtion tukea. Yleensä tällaisia ovat teatteri ja ooppera. Yleishyödyllisen yhteisön toiminta ei saa kohdistua vain tiettyyn joukkoon eikä saa tuottaa taloudellista hyötyä pyörittäjilleen. Yleishyödyllisyys edellyttää jonkin tieteen tai taiteen konkreettista edistämistä.

Savonlinnan oopperajuhlat (veroton): edistää yksittäistä taiteenalaa eikä kilpaile muiden tapahtumien kanssa. Kuhmon kamarimusiikkijuhlista verotarkastuksessa kannatusyhdistys katsottiin yleishyödylliseksi. Provinssirock joutui verolle 2003 eikä KHO muuttanut päätöstä ja Ankkarock verolle 1990-luvun lopusta lähtien.

Lain pitäisi olla sama kaikille."

Alempana sivulla on mm. tarinaa tangoterapiasta ja yleensä lavatanssin ylivertaisuudesta. Nämä kaikki yhdistettynä pitäisi olla yleishyödyllistä jos mikään. Miten saisi vielä nimellisen valtion tuen toiminnalle? Tappiotahan lavatanssit yleensä tuottavat, joten kaupallisuuskaan ei tule esteeksi.



Kommentteja em. kirjoitukseen verkossa (HS/C2/1.8.8):
Talkoomuusikko: "Klassisen musiikin tapahtumia on hyvin vaikea järjestää voitollisina tai edes nollille pääsevänä. Talkootyötä tehdään aina runsaasti, ja silli käytännössä tapahtumat ovat järjestään talousvaikeuksissa."

Rautalanka: " Eiköhän ero tule pikemminkin siitä, että kun tapahtuma tuottaa voittoa, verottaja kiinnostuu. Tappiollinen ja nollatuloksella pyörivä ei kiinnosta verottajaa, koska organisaatiomaksaa tuloveroa vain voitostaan."

teel: "Valtion tuista voi minusta kyllä tukea vähän marginaalisempia kulttuurin muotoja, mutta verottaja, mutta verottajan silmissä tulisi kaikkien olla tasavertaisia.

Turre: "Pori Jazzilla on taidetta ja luovuutta tuhat kertaa enemmän kuin kuolleiden ukkojen musiikkia pilkun tarkasti toistavilla oopperajuhlilla. Eri musiikkityylien arvottaminen on loputtava!"

Don Carlos: "Yleisesti hyödyllisesti katsoisin nuorison pitämisen poissa pahanteosta (hah) esim. festivaaleilla jne."

Samppa: "Jos nuoriso ei äänestä vaaleissa, niin heidän kulttuurinsa luonnollisesti kärsii."
* * *

HS:n (C1, 30.7.08) kirjoituksessa on hyviä kommentteja ja ideoita. Lähtisin kuitenkin mielelläni purkamaan eliitin yleisestä asenteesta, jota parhaiten kuvaa HS:ssa 25.7.07 ollut seuraava lauselma: "Ralf Cothóni on toistuvasti tuonut haastatteluissa esiin näkemyksiään taidemusiikin ylivertaisuudesta ja populaarimusiikin turmiollisuudesta, esim. heavyrockin hän arvioi edustavan "tunne-elämän kehittymättömintä ja raainta kerrostumaa".

Poliitikot, elleivät itse kuulu eliittiin, niin ainakin ovat täysin sen talutusnuorassa, ovat riippuvaisia äänistä ja äänten määrää ohjaillaan olemalla äänessä ja tämän eliitti osaa, varsinkin kun mediat ovat sen käsissä. Poliittinen areena toitottaa, että nuoret eivät käy äänestämässä, ne on saava äänestämään. Tämä on suuri vale. Jos äänestyksessä käytettäisiin sellaisia menetelmiä (nettiäänestys yhtenä esimerkkinä), joita nuoriso on tottunut käyttämään tai äänestys tapahtuisi siellä missä nuoriso on, niin nuorison äänestysprosentti olisi aivan toista kertaluokkaa. Mutta tämä olisi niin poliittisen kuin muunkin eliitin kannalta katastrofi. Siten ei ole pelkoa, että äänestysmenetelmiä muutetaan nuoria ymmärtäväisempään suuntaan.

Jos nuorten äänestys-% olisi kertaluokkaa 90 %, niin maamme poliittinen kartta olisi koko lailla erilainen ja sen mukana suhtautuminen keski-ikää nuoremman väestön suosimaan kulttuuriin. Jo pelkästään se, että valtio tukee yhtä oopperalippua 192 €:lla ja kehä 3:n suurkunnat sen lisäksi vielä noin 30 €:lla, antaa jonkinlaisen kuvan poliitikkojen käsityksestä mikä on oikeudenmukainen tukijako eliittikulttuurin ja populaarikulttuurin välillä.

Suosimalla nuoremman työikäisen väestön kulttuuria henkisen hyvinvoinnin avulla pidennetään työiän odotusarvoa ja työn tehokkuutta. Eliittikulttuuria suosimalla ei nyt tule mieleeni yhtään hyötyä esimerkiksi maan kokonaistalouden kannalta.

Mitäkö tehdä? Omalta puoleltani yritän yllyttää kaikkia, niin nuoria kuin vanhoja, pyhään sotaan nykyistä järjestelmää vastaan eli on saatava ainakaan riittävä määrä vihaa ja katkeruutta, jotta jotain muutosta systeemiin tulee. Ilman kateutta, katkeruutta ja vihaa ei synny mitään uudistuksia.

Ennen keisari Augustusta työntekijän vanhuuseläkejärjestelmä oli yksinkertainen: orjavanhus tapettiin. En nyt yritä kumota keisarivainaan käskyä moisen toimenpiteen kieltämisestä, mutta en näe tasapuolisuutta siinäkään, että lasten ääntä ei kuulla politiikassa mutta järkensä menettäneet vanhukset kannetaan vaaliuurnille ja nuorille vastenmielistä "syynejä" muistuttavaa vaalijärjestelmää ylläpidetään. Äänestys kun viedään "herrojen" silmien alle, jolloin ei voi vlttyä henkisen painostuksen ajatukselta.
* * *
Auki tehtan portit ja sorvin äärest' pois
Kuka on se, joka jaksaa hinata punaisen lyhdyn tällä kertaa Kallion kirkon torniin. Teemoista ei tarvitse vaihtaa kuin sopivasti otsikoita ja nimikkeitä.

Historiasta löytyy esimerkkejä, miten aatteita uusitaan. Antiikin kreikkalaiset filosofit tekivät opintomatkoja Egyptiin ja Babyloniaan ja loivat sitä kautta perustan helleenien kulttuurille. Jeesuksen opetuslapset kirjoittivat Platonin ja Aristoteleen ajatukset ominaan uuteen testamenttiin lisäten ripauksen persialaista mystiikkaa. Uutta oli vain se, että orjat ja alempisäätyiset olivat jumalan silmissä saman arvoisia, ja se oli naula joka veti. Kommunismin opit Lenin kirjoitti Kannaksen piilopirtissä uusi testamentti vierellään avoimena. Arvata voi, millä sana Jeesus korvattiin. Tämä versio tosin myöhemmin hylättiin, mutta piirteet manifestoituivat.

Nyt kun ollaan lamaa kohti menossa niin, että hippulat vinkuu, on otollinen hetki myös vähän rukata eliittikulttuurin asemaa nykyisten poliitikkojen arvomaailmassa. Jos arvata saa, niin muutaman vuoden kuluttua, kun metsäteollisuudesta on enää 10 % jäljellä nykyisestään, poliitikot kuuntelevat aivan eri korvalla niitä laajoja piirejä, joilla on oikeus äänestää. Luulisi, että esimerkiksi internet tarjoaa halvan tavan luoda vaalireklaamia varsinkin nuoremmalle väestölle, jolloin ei tarvitse turvautua ökyporukan kukkaroon. Tämä on se syy, miksi nykyherrat kynsin hampain taistelevat nettiäänestystä vastaan. Rahavoitelu ei enää toimi samassa mitassa ja öljymäellä tulevat 200 viisasta voivat silloin ajatella asioista aivan eri tavalla, miten seuraavan vaalikauden äänet turvaisivat.
* * *

Lavatanssin puolustus (keräilty omista blogeista)

(J.V. Snellman: .."Isänmaallisuus on yksinkertaisesti sitä, että ihmiset muuttavat kulttuuriaan (..dynaamisuus, jonka Snellmanin kivettäjät unohtivat), pitävät sitä tietoisesti liikkeessä ja elävänä, vaativat tapojen ja lakien muutoksia, kun niiden aika on heidän mielestään tullut." Ts. eliittikultturia ei ole syytä pönkittää verovaroin.
Savonlinnan oopperajuhlat 2008 tv-uutiset / kiinalaisvierailun johtaja kotimaastaan: " Niitä joilla on rahaa, ei ooppera kiinnosta. Niillä joita ooppera kiinnostaa, ei ole rahaa.")

Alempana sivulla on mm. tarinaa tangoterapiasta ja yleensä lavatanssin ylivertaisuudesta. Nämä kaikki yhdistettynä pitäisi olla yleishyödyllistä jos mikään. Miten saisi vielä nimellisen valtion tuen toiminnalle? Tappiotahan lavatanssit yleensä tuottavat, joten kaupallisuuskaan ei tule esteeksi.

*****'
1">25. Tanssi-/ tangoterapia (Terpsícore = "se joka valaisee sydäntä ja tekee sen olon mukavaksi")
Tanssin avulla ja sen yhteydessä pystytään kommunikoimaan helpommin samalla mieli rentoutuu ja olo paranee. (Juoruilu ja paskan puhuminen rentouttaa.) Tanssin myötä ahdistus ja ärtymys vähenevät. Tanssin avulla päästään helpommin liikkumisen alkuun, motivaatio kasvaa ja itsetunto lisääntyy kun tuntee olevansa esittäjä.

Kun eräs 78 v pitkälle dementoitunut mieshenkilö tuli tangoterapiaan, hän aluksi vain istui tuolissa ja nukkui. Vähitellen hän lähti mukaan ja on sinnitellyt lattialla hyvin aktiivisesti. Vaikka hän oli unohtanut lähes kaiken muun, niin tangon askeleet hänellä vielä oli tallella motorisessa muistissa.

Tanssi laukaisee jännitystä ja stressiä sekä parantaa mielentilaa ja muistitoimintoja. Tanssissa sisäistytään ryhmään, noudatetaan sen sääntöjä ja toimitaan kokonaisvaltaisesti. Tietenkin hoitoon sisältyvät kaikki muut tavanomaiset toimenpiteet: lääkitykset, työterapiat jne.

Kaksi eroa tangon tanssimisen ja tavanomaisen lenkkeilyn / aeropikin välillä Tavanomaiseen salilla käyntiin pitkästyy helposti jo muutamassa kuukaudessa, koska siellä sosiaalinen kanssakäyminen on vähäistä. Tangoon ei kyllästy. siihen paremminkin syntyy intohimo, joka säilyy monesti läpi koko elämän. Itse tango fyysisenä suorituksena rasittavuudeltaan on kohtuullinen, pitkäkestoista ja toistavaa. Samaa asiaa tehdään illan aikana tunti kaupalla. Tähän sisältyy vahva sosiaalinen lataus: rentouttava jutustelu, koskettelu, tietty eroottinen lataus ja syleilyn tuoma suojeluvietin tyydyttäminen. Kaikki nämä seikat kohentavat osaltaan mielentilaa, tulee rauhallinen ja miellyttävä olo.

Ennalta ehkäisy Jos terve ihminen lukee lääkärinkirjaa, niin hän huomaa melko nopeasti omaavansa ainakin sadan sairauden oireita tai oireyhtymiä. Onko tämä merkki siitä, että olemme todella aavistuksen verran altistuneet erilasille, varsinkin psykosomaattisille sairauksille. Tietenkin tämä ei koske kaikkia lääkärinkirjassa olevia asioita, kuten esimerkiksi että emme voi olla vähän raskaana. Raja terveen ja sairaan välillä on häilyvä ja henkilökohtainen.

Tanssi voisi olla varsinkin terveille ennalta ehkäisevää hoitoa stressiä, ahdistusta ja masennusta vastaan. Näitä vitsauksia kun ihmisen elämään matkan varrella mahtuu. Tanssi auttaa ensinnäkin välttämään näitä ja sitten viime vaiheessa sietämään ja kestämään niitä paremmin (siedätyshoitoa).

Tekemällä oppii periaate toimii myös tässä. Tanssissa on ennalta ehkäisevää ja parantavaa käyttövoimaa. Kun on riittävän innoissaan jostakin, niin vaivat unohtuvat mielen täyttyessä mukavista asioista. Päinvastoin "ken' vaivojansa valittaa, on vaivojensa vanki".

Fysioterapeuttinen hoito yleensä tuntuu hyvältä, mutta kerran kuussa tapahtuva käsittely ei vastaa sitä, että muutaman kerran viikossa ryntää 4 - 6 tunniksi tanssilattialle. Tässä pätee vanha sanonta, ettei kannettu vesi kaivossa pysy.

Se ettei tanssia ole mielletty yhdeksi kansanterveyden ylläpitäjäksi ja erityisesti varttuneempien ihmisten terveydentilan ylläpitäjäksi on yhteiskuntamme kannalta suuri tappio niin taloudellisesti kuin kansanterveydellisesti. Tanssiharrastuksen sytyttäminen nuoruusiässä kuuluu samaan kategoriaan kuin terveelliset ruokatottumukset ja alkoholin välttäminen.

Omakohtaisesti tiedän lenkkeilyä aikoinani harrastaneena, että usein tuli vastaan tilanne, kun teki mieli jättää lenkille lähtö sikseen. Tällaista tunnetta en muista kokeneeni tanssiharrastukseen menemisessä, vaan ennemminkin sitä vilkuili kelloa, että voisiko sitä jo lähteä pyörähtelemään. **********'

24. Tango - terapiaa stressiä vastaan (Lainaus La Nacion)
Tänään 19.7.08 alkaa Rosariossa (Argentiina) ensimmäinen kansainvälinen konferenssi, jonka teemana on Tango terapiaa stressiä vastaan. Osahoitona levottomuuteen ja masennukseen tangoterapia on osoittautunut käyttökelpoiseksi välineeksi.

Kauppaapulainen Fulvia Mendes (46 v.) päätti osallistua v. 2007 alkaneelle tangoterapiakurssille, joka oli tarkoitettu nimenomaan levottomuudesta ja masennuksesta kärsiville. "Tanssiessani huomasin, että minulla oli suuria vaikeuksia olla kosketuksessa toisen ihmisen kanssa ja sen vuoksi en antanut miehen viedä, mikä tangossa on aivan ratkaisevan oleellinen asia. Hätäilyni aiheutti mm. sen, etten odottanut miehen merkkiä vaan kiirehdin edelle, mikä rikkoi tempon ja yhteen tanssimisen. Vartalo kertoi, mitä tapahtui. Näimme sen ja tunsimme sen. Tanssin jälkeen alkoi ryhmäkeskustelu. Kaikkien piti sanoa jotain joko itsestään tai partneristaan, joka toimi tavallaan peilinä itse kunkin omille vaikeuksille.."

Muutaman kuukauden ryhmätyöskentelyn jälkeen Fulvia tunsi olonsa jo helpommaksi ja hän oli saanut työkaluja välttääkseen yleistä masennusta. Vaikka tango on vain eräs tanssi tanssien joukossa, niin silti tulosten perusteella voi päätellä, että tangoterapia tehokas menetelmä stressin, ahdistuksen ja masennuksen lievittämiseen.

Asiantuntijoiden mielestä varsinaisen terapian lisäksi sitä voidaan käyttää persoonallisuuden kehittämisen katalysaattorina, henkilökohtaisten voimavarojen kartoittamiseen ja niiden käyttöönottoon.

Konferenssiin osallistuvat muiden arvostettujen alan asiantuntijoiden lisäksi seuraavat kirjailijalääkärit:

Federico Trossero: Tango- terapia
Ricardo Edgar Comasco: Con el corazón en el tango
CRH hormoni vaikuttaa välittäjäaineena aivoissa se. se aiheuttaa ahdistusta, piinaa ja tuskaa. Trosseron mukaan tangon tanssiminen vähentää CRH:n vapautumista ja siten alentaa stressiä. Merihevosilla on todettu, että CRH:n lisäys aiheuttaa täydellisen jäykistymisen ja hermosolujen tuhoutumista, mistä seurauksena on mm. muistihäiriöitä. (Huom. 1)

Tavallisesti tanssittuna tango estää sydän- ja verisuonisairauksia, alentaa huonon kolesterolin määrää sekä vaikuttaa psyykkiseen tilaan aikaansaamalla hyvänlaatuista eli positiivista stressiä. Näihin tuloksiin päätyivät Roberto Peidro ja Ricardo Edgar Comasco, joista viime mainittu on julkaissut kirjan Con el corazón en el tango . Nämä lääkärit kehittivät tutkimusmetodin, jonka avulla hengitys- ja sydänarvoja mitattiin tangotanssiin aikana. Palautumisen jälkeen koe toistettiin vastaavalla rasittavuudella juoksumatolla. Selkeästi parempiin tuloksiin päästiin tangoomalla. Herrojen työtä kohtaan ovat osittaneet kiinnostuksensa asiantuntijoita mm. Suomesta, Kanadasta, Japanista, Kolumbiasta ja Venäjältä.

Lääkärin näkökulmasta tangon tanssimiseen liittyy fyysisen liikunnan lisäksi hyvin vahva psykososiaalinen tunneosue, mikä mahdollistaa itsensä näkemisen ja aistimisen paremmin. Oleellista on myös se, että fyysinen suoritus tangossa tehdään kohtuullisella rasituksella jatkuvana toistona.

Tri Federico Trossero: "Tiiviissä syleilyssä, kuten tangossa yleensä tehdään, aivoissa vapautuu oksitosiinia eli rakkaushormonia, joka alentaa CRH:n eli ahdistushormonin tasoa ja tällöin mielen valtaa rauhallinen hyvänolon tunne, kuten tapahtuu kahden rakastavaisen kuherrellessa keskenään."

Asiantuntijoiden mukaan tangossa ruumis voi ilmaista kipua, tuskaa, hätää, iloa, pelkoa jne. Syleily tuo mukanaan suojan tunnetta ja hillittyä olemista samalla omanarvontunnon kasvaessa. On merkille pantavaa, kuinka itsestään välittömättömät saatuaan sisäisen olonsa kuntoon aloittavat uuden sosiaalisen elämän. Omanarvontunnon menettäminen on masennuksen oireista päällimmäisin.

(Lainaus päättyy)- - - Google: CRH, rakkaushormoni Huom.1: Biologisesti suuntautuneet psykiatrit tutkivat hormonia, joka tuottaa aivoissa ahdistusta, pelkoa ja vihaa sekä johtaa väkivaltaiseen käytökseen. Kortikotropiinia eli ACTH:ta vapauttavan hormonin, CRH:n* tiedetään lisäävän ahdistusta, masennusta, pelkoa ja aggressiivisuutta. CRH vaikuttaa aivojen tietyissä osissa (cortical-hippocampal-amygdala pathway) pääasiassa kahdessa reseptorissa. CRH-reseptorit-1ja -2 (CRHR1 ja CRHR2) löydettiin aivoista vuonna 1990-luvun puolivälissä. *Hormonia kutsutaan englanniksi nimillä (corticotrophin-releasing hormone, CRH tai corticotrophin-releasing factor, CHF)

Äideille tuttu "rakkaushormoni" vaikuttaa aivoissa pitkään. Koe-eläimillä oksitosiini lisää kiintymystä vanhaan kumppaniin "Oksitosiinilla saattaa olla suuri merkitys siinä, miten seksikumppaneiden välille muodostuu pariside". Aivotutkijat ovatkin havainneet, että oksitosiini vaikuttaa suoraan aivoihin. Aivoissa on hermosoluja, joissa on oksitosiinin kemiallisia viestejä vastaanottavia reseptoreita. Aivojen sisällä oksitosiini pysyy pitkään. Tämä voisi selittää yhteyden oksitosiinin ja pitkäaikaisen käyttäytymisen pariuskollisuuden välillä. Olisiko oksitosiinissa ainesta lemmenlääkkeeksi tai jopa uskollisuusrohdoksi?

Huom.2: Aivosoluja tuhoava viina yhdessä ahdistukseen liittyvän CRH:n samansuuntaisen vaikutuksen kanssa voi olla muistin kannalta kohtalokasta.

uom. 3: Pari poimintoa lukijakomenteista:
a) Pientä piikkiä on havaittavissa kommentissa, jossa tangoa suositellaan myös rva presidentille, jotta hänelle selviäisi sen parantava vaikutus. Joka tapauksessa Terpsícore nimi käännettynä tarkoittaa jotakuinkin: se joka valaisee sydäntä ja tekee sen olon mukavaksi.
b) Ruutia yritetään keksiä taas kerran uudestaan, jotta saataisiin huomiota osaksi. Hyvässä muistissa on musiikkiterapia ja musiikkiterapia yhdistettynä tangon tanssimiseen.
****'

23. Satumaa-bändi (20.7.08. HS/Nimiä tänään, C7; Leena Becker) "..
Berliinissä asuva kotkalaissyntyinen professori Martin Welp( 41 v.): "Kun on etäisyyttä Suomeen, niin tangokin alkaa kiinnostaa."

Berliinissä ymmärretään tangon päälle, onhan "se yksi tangon pääkaupungeista". Kaupungissa suositaan argentiinalaista tangoa, muttei suomalaista tangoakaan enää ihmetellä. Aki Kaurismäki ja M. A. Numminen ovat tehneet tehtävänsä..

Suomalainen tango on sekoitus venäläistä romanssia ja saksalaista marssimusiikkia. Argentiinalainen tango on rytmiltään vaihtelevampaa, ei niin suoraviivaista ja takovaa kuin suomalainen tango.

..Haus der Sinnessä... Siellä voi soittaa mitä tahansa, mutta ihmiset tanssivat tangoa. .. ja ihmiset ihan hullaantuvat humpasta."
**'

22. Soittolistaradioista 15.07.08
Olen yrittänyt selvittää itselleni, miksi käsi vilahtaa vaistomaisesti autoradion pikavalintanäppäimelle, kun musiikin jälkeen kuuluttaja alkaa heittää läppää. Ajaessani tänään vähän pitempää matkaa yritin tosissani kuunnella myös puheosuuksia. Kanavalla kuin kanavalla 90 % jutut olivat sitä, että kaveri luetteli amerikkalaisten iskelmäsäveltäjien, bändien ja soittajien nimiä ja erikseen kehui että hyviä olivat alallaan. Suurimmalta osalta puheesta tuoksui vaihto-oppilasaika jenkkilässä eli kun ei muuta ulkomaan kieltä osaa ja kun muuta siellä ei opittu, niin sitä on pakosta väännettävä.

En pystynyt antamaan itselleni vakuuttavaa selitystä, miksi minun pitäisi olla vielä kiinnostunut joistain amerikkalaisista rentuista, kun en edes pidä heidän iskelmästään tai rolleistaan. Onko tosiaan niin, ettei kuuluttajien aivotoimintaan mahdu muuta kuin tällainen amerikkalainen iskelmätietokanta ja että se on heistä niin hieno asia, ettei muuta puhuttavaa ole.

Voi olla, että tämä kuulutusten aneemisuus on mainostajien vaatimus. Kun kuulutuksen osuus on niin surkeata kuin se on, niin kuuntelijat jaksavat paremmin keskittyä mainoksiin, joissa monissa on jopa jutuntynkää mukana.

Pitää jatkaa itsetutkistelua, mutta muuten olen edelleen vakuuttunut sitä, että on päästävä eroon radiokanavien soittolistoista ja ohjelmatoimistojen vuosisopimuksista

**********'

21. Voihan kuningasten kuningas ja tangomarkkinat
Tangokuninkaalliset 2008: Jukka Hallikainen, Vantaa (2. Antti Ahopelto, Evijärvi) ja Hanna Talikainen, Tampere (2. Anni Parkkila, Kerava)

Kun en musiikista ja laulamisesta mitään ymmärrä, niin kerron vain miltä minusta järjestelmä näyttää. Lavatansseja sen sijaan väitän osaavani enemmän kuin ao. herrastuomarit keskimäärin. Siten kappaleiden osalta minun on tyydyttävä toteamaan vain, että mikäli ne jonkun mielestä olivat surkeita, niin en tule kiistämään sitä.

Auraviihde Oy:n varatoimitusjohtaja Kalle Kulmalan ja Edel Records Finland Oy:n tuotantopäällikkö Ilkka Vainion tuomarointi oli sen verran alle arvostelun, ettei siihen voi olla puuttumatta. En hirveästi ihmettelisi, vaikka tanssiväki tästä lähin katsoisi karsaasti pakkoja, missä Av:n ja ER:n talliin kuuluvat artistit esiintyvät. Sen verran järeää jäynää herrat pistivät Seinäjoella, että vähänkin ajatteleva asiakaskunta käyttäytymisellään todennäköisesti antaa tarvittavaa palautetta.

Mm. Pavilla monesti bongattu lavatanssitaitoinen sekä ooppera- että lavatanssilaulaja Johanna Tuomi oli yhtenä tuomarina. Hänen ja em. liikemiestuomareiden väliset piste-erot loppukisassa olivat niin merkittävät, että asiasta tietämätön voi vain arvailla syytä moiseen.

En halua kieltää, että raha se on, joka puhuu, mutta joku roti se pitäisi olla siinäkin kuinka näkyvää törkeä käytös voi olla. Jokainen tietää, että pitkälti tangomarkkinoiden voittajat on etukäteen sovittu. Pitäisi kuitenkin käsikirjoituksen olla sen verran korkealla tasolla, ettei tuolla tavalla loukattaisi yleisöä ja katsojakuntaa.

Sattumalta tässä sivutaan Av:n kohdalla ohjelmatoimistojen vuosisopimuksia ja ER:n kohdalla radiokanavien soittolistoja, koska nähdäkseni näissä ko. yritykset ovat päällepäsmäreitä.

Auraviihteen tallista löytyvät mm: Ailamari Vehviläinen * Anne Tanskanen * Anni Parkkila * Eija Kantola * Elina Vettenranta * Hanna Talikainen * Heli Ruotsalainen * Hilkka Mäkitalo * Jaana Pöllänen * Jenna * Johanna Debreczeni * Johanna Pakonen * Kristiina Mäki * Lea Laven * Maarit Peltoniemi * Marjorie * Mira Sunnari * Reija Kortet * Tarja Lunnas * Terhi Lehtoniemi sekä * Antti Ahopelto * Ari Klem * Arto Nuotio * Erkki Räsänen * Henri Stenroth * Ismo Lehtola * Jarno Grönholm * Jouni Keronen * Jukka Hallikainen * Jukka Kuoppamäki * Jukka Ruusumaa * Markku Aro * Marko Lämsä * Mikko Mäkeläinen * Pekka Nebelung * Petri Hervanto * Rami Rafael * Risto Nevala * Sami Kojonen * Saska Helmikallio * Tommi Soidinmäki

**********'

q20. Keisarin uudet vaatteet 6.7.8
Koska mm. meidän musiikkitottumuksiamme manipuloidaan minkä keritään, niin tällä iällä ja kun ei ole mitään menetettävää voi toteuttaa itseään ja olla rääväsuuna kaiken näköisille trendeille, joita varsinkin nuorille tuputetaan musteina. Tosin monilla tantereilla taistelut on hävitty. Onneksi ei kuitenkaan sotaa. Esimerkkinä olkoon vaikkapa diskotanssi, joka oli vähällä tappaa pari- eli lavatanssin. Kolmekymmentä vuotta sitten olisi tarvittu sellaisia opetusneuvoksia, joilla olisi ollut kanttia ja näkemystä pitää lavatanssin puolta eikä itse mennä diskoilemaan mukana.

Nyt kun iskelmä eli monotoninen rytmimusiikki tunkee joka suunnasta tanssilavoille, kuten Jarkko Nieminen Lappeenrannasta totesi, levy-yhtiöiden käskystä, on syytä levittää ja syventää puolustusrintamaa eikä vastahyökkäyksiinkään ryhtymistä pidä ujostella.

On muutamia ehkä vielä piilevämpiä vaaraa aiheuttavia tekijöitä kuin jankuttamani soittolistat ja ohjelmatoimistojen vuosisopimukset. Valitettavasti on sanottava, että eräs on englannin kieli tai oikeastaan sen hegemonia. Sillä kielellä esitetään pääasiassa iskelmää ja iskelmä on myrkkyä tanssimusiikille. Koska esimerkiksi espanjaa ei oikein Pohjolassa osata, niin tanssiin paremmin sopiva latinomusiikki jää toispuoleiseen asemaan auttamattomasti.

Sitten tulevat nämä keisarin uudet vaatteet eli korkeakulttuuri on onnistunut marginalisoimaan lavatanssikulttuurin lähes tyystin. Sen seurauksena veromarkoista viime kädessä päättävät eivät enää ymmärrä lavatanssin merkitystä kansallisena identiteettinä sen paremmin kuin henkisen ja fyysisen terveyden yhtenä tulipilarina. Kovalla hälinällä on iskostettu päättäjiin sellainen vääristymä, että vain ooppera ja baletti ovat kulttuuria, lavatanssi on tunne-elämän raaistunut ilmentymä. Juottotilaisuuksia kuten suuria musiikkitapahtumia tuetaan kyllä hartiavoimin, koska siten saadaan kupattua kahmalokaupalla alkoholiveroa kansanterveyden kustannuksella.

* Mutta muuten olen sitä mieltä, että on päästävä eroon radiokanavien soittolistoista ja ohjelmatoimistojen vuosisopimuksista. * ********'

Helsingin Sanomat C7, Mielipide
6.7.8, Jarkko Nieminen, Lappeenranta
19. Tähtisolisti on tanssijalle usein haitta
Otteita: " ...
..tähtisolistin musiikki voi olla paritanssin kannalta yksipuolista. Se koostuu iskelmän käytetyimmistä rytmeistä. Levy-yhtiöt jopa ohjaavat, että tähden settien on oltava hänen uusimmalta levyltään. ..

Usein tähteyttä korostetaan äänenvoimakkuudella..
..järjestäjä arvioi, milloin tähtisolisti tuo hintaansa vastaavan hyödyn. ja tanssija arvioi, tarvitseeko hän tähden, sietääkö hän tähteä vai lähteekö tanssimaanvähemmän tunnetun orkesterin monipuolisissa rytmeissä."
**

Oikein hyvä analyysi nykymenosta. Jos olisin osannut, olisin sanonut samoin.

5.7.08, varat. Touko Metsä, Hollola
18. Paritanssi arvoon Helsingissäkin
Otteita: " ...
Tanssihan on yksi ihmiskunnan vanhimmista, kansainvälisimmästä ja harrastetuimmasta kulttuurimuodoista, joten paritanssille sopii luoda arvoisensa puitteet.

Paikka oopperan, musiikkitalon, kuvataidenäyttelyiden, Finlandia-talon ja muiden merkittävien rakennusten rinnalla laajentaa ymmärrystä kulttuurin monipuolisuudesta. ..

Kahta asiaa olen ihmetellyt. .. kuinka vähän hankkeen alulle panija ja sen kokonaan omine varoineen ilman yhteiskunnan tukea rahoittamaan lupautunut tanssin harrastaja on saanut.

Jos joku mesenaatti ilmoittaisi maksavan musiikkitalon rakentamisen ja tarjoavansa tilat konserttikäyttöön, aplodit olisivat runsaat.

Toiseksi oudoksun sitä, ettei kulttuuriministeriö tee enempää nostaakseen paritanssia takaisin sellaiseksi kaikkien kansanosien yhteiseksi ja innolla harrastamaksi kulttuuri-, liikunta- ja seurustelumuodoksi, jollainen se aikanaan on ollut.

Ehdotan, että .. opetusministeri pikaisesti ilmoittautuisi tanssikurssille ja myöntäisi .. Niskalle tanssineuvoksen arvonimen."

*

Kiitos jutuista, ne vievät sanattomaksi. Valitan että lainauksista tuli näinkin pitkiä. Paljon laajemmin ja tarkemmin asiat on esitetty HS:ssa.

* Mutta muuten olen sitä mieltä, että on päästävä eroon radiokanavien soittolistoista ja ohjelmatoimistojen vuosisopimuksista. *

17. Soittolistoista ja ohjelmatoimistojen vuosisopimuksista (4.7.8)
Koska jatkuvasti jurputan näistä asioista, niin on hyvä taas kerran palauttaa mieliin miksi.

Soittolistat ovat kaupallisten (kaupallisen) radiokanavien muutaman suurtuottajan maksama järjestelmä, jonka avulla vain heidän tallinsa artistien esittämiä kappaleita soitetaan kanavilla. Pahinta on, että veronmaksajien varoin ylläpidettävä YLE on ottanut nämä listat käyttöönsä. Törkeää!

Lista toimii jotenkin niin, että tuottaja maksaa esimerkiksi 5000 €, jolloin tiettynä vuorokautena tuottajan määräämä kappale soi kanavalla 20 kertaa. Toiston ansiosta saadaan kansalaiset äänestämään näitä, kun parempaakaan ei soiteta. Tyyliin: mukavaltahan tuo kuulostaa, voihan tuota äänestää. Eli on saatu aikaan itseään ruokkiva kehäjärjestelmä. Koska tuottajan kannalta on tärkeää, että koko ajan tulee uutta, niin vanha on jotenkin tapettava. Tämän liikeidean mukaan ikivihreät musiikki- ja tanssikappaleet ovat myrkkyä. Siten niitä ei synny, ei synnytetä ja tukahdutetaan niiden soittaminen. Ainoastaan puolenyön kahta puolta joskus kuulee hyvää tanssimusiikkia. Tämä ilmeisesti sen vuoksi, että voidaan todistaa kanavalta tällaistakin musiikkia tulevan. Soittoajankohtaa ei huomata korostaa.

Ohjelmatoimistojen vuosisopimukset puolestaan sortavat tavanomaisia hyviä tanssiorkestereita em. listabändien ja erilaisten kuninkaallisten kustannuksella. Keskinäisten sopimusten mukaan kuninkaallisille (vast.) on järjestettävä tietty määrä keikkaa halusi tanssiyleisö (järjestäjä) näitä sitten tai ei. Nyt on jo nähty, että monen kuninkaallisen kohdalla yleisöpako on silmiinpistävää. Ns. kassamagneetit puolestaan ovat niin kalliita, että todellisuudessa on kerättävä monena muuna iltana lipputuloja, jotta saadaan megatähtien törkypalkkiot maksettua. Vain äärimmäisissä poikkeustapauksissa faniporukka on niin suuri, että se kattaa nämä maksut. Maksajina todellisuudessa ovat tanssin suur- ja pienkuluttajat eli varsinaiset tanssijat. He maksavat täyden hinnan ja vetävät olemassa olollaan myös muuta porukkaa lavoille. Ei tanssija kaipaa lavalle megatähtiä, se haluaa tanssimusiikkia.

Jos vuosisopimuksia ei olisi, järjestäjä voisi kilpailuttaa koko ajan soittajia, jolloin orkesterien olisi pakko ryhdistäytyä ja soittaa niin hyvää tanssimusiikkia, että pysyy leivissä. Nyt järjestäjä ei voi puuttua asiaan kuin oikeastaan kerran vuodessa, vaikka huomaa, että toimisto dumppaa valta osin mitä sattuu estradille. Huonot asiat unohtuvat muutamassa kuukaudessa ja laiskuus voittaa, tämä on ohjelmatoimistojen osa liikestrategiaa.

Laki takaa sopimusvapauden, mutta maksava yleisö takaa lipputulot. Tanssin suurkuluttajana olen sitä mieltä, että radiokanavien soittolistat ja ohjelmatoimistojen vuosisopimukset ovat omien etujeni kanssa ristiriidassa, minkä vuoksi katson velvollisuudekseni niiden aiheuttamien epäkohtien esilletuomisen. En kannusta boikotoimaan yrityksiä, jotka mainostavat soittolistaradioissa, tai tanssipaikkoja, jotka tekevät vuosisopimuksia, mutta itse niitä karsastan. (Ei hiihtoliittokaan menettänyt sponsoreitaan sotkujen takia.)

* Mutta muuten olen sitä mieltä, että on päästävä eroon radiokanavien soittolistoista ja ohjelmatoimistojen vuosisopimuksista. *

q16. Tuleeko 200 euron valtionapu tanssilippua kohti? (1.7.8)
Jos Suomi on oikeusvaltio, niin tasapuolisuuden nimissä jokaista myytyä tanssilippua kohti valtion tulisi avustaa yli 192 euroa. Tämän päivän HS:ssa Aki Petteri Lehtinen kirjoittaa sivulla C1, että tämän suuruisen avustuksen myytyä lippua kohti saa kansallisooppera, maksukykyisen eliittiryhmän vapaa-ajanviettopaikka. Teatteritoiminnan avustukset menevät siinä 50 euron pintaan, joten hätätapauksessa noin ensi alkuun sekin voisi olla valtion suunnalta positiivinen ele lavatanssille ja asian voisi korjata sitten ensi vaalikauden aina oopperan tasolle.

Kuten toistuvasti olen tuonut esiin, lavatanssi hakkaa kulttuurillisesti ja kansanterveydellisesti eliittikulttuurit mennen tullen ja silti poliitikot pitävät lavatanssia pelkästään liiketoimintana. Tuntuu, ettei vääryydellä ole mitään rajoja tässä maassa. Me vielä kaiken lisäksi äänestetään nuo 200 viisasta aina neljän vuoden välein musiikkitalon montun äärelle ihmettelemään ja pää kallellaan kuuntelemme, kun he kehuvat kuinka erinomaisia ovat ja siitä huolimatta ajavat asioitamme 8000 euron nälkäpalkalla lisättynä tietysti kaikki kulukorvaukset. Voi raukkoja.

Jos eilen ei olisi ollut niin hyvä tanssi-ilta Iitin Saukonkalliolla, niin tässä voisi sanoa ilkeästikin, mutta kun vielä korvissa soi Martti Metsäkedon tanssiorkesterin hyvä tanssimusiikki, niin pitää laillista hallitusta kunnioittaa olematta liikaa totuudenmukainen. Oli hienoa tavata kasvokkain Kolina ja Aitomies. Näin julkisesti ei passaa tunnustaa, että olin yhdistänyt heidät mielessäni eri kasvoihin, mutta tulipahan asia nyt reilaan.

Saukonkallion lomakauden lopettajaispippalot ovat sitten maanantaina 28.7.08. Toivottavasti silloin on yhtä paljon väkeä kuin eilisissä lomanaloituspippaloissakin.

---

HS Kulttuuri pe 27.6.8 15. Juodessa elämä moninkertaistuu, Matti Mäkelä
Muutamia poimintoja terveyden suhteellisuudesta ja paheiden vertailun tietotarpeesta:
"
Vanha sanonta, että juoppo on hyvä työmies, pitää morkkiksen kautta edelleen paikkansa..

Jos ammattini olisi olla kahdeksan aikaan joka päivä jossakin hymyilemässä, olisin ajat sitten kuollut tai erotettu. Luultavasti kuollut, koska olisin yrittänyt, terveydenkin uhalla…

Viime kesänä kävimme vaimoni kanssa paikallisella tanssipaikalla. Jouduin kummallisen, vuosikymmenien takaisen ahdistuksen valtaan. Olla selvänä, tuntemattomana, tavallisena tavallisten naisten kanssa, jotka katselevat päästä jalkoihin ja odottavat samaa minulta. Ei kilpailuetua, ei reviiriä, nollatilanne kuin Kalajärven lavan reunalla ennen. ..

Olen saanut kaiken mitä olen ansainnut, enemmänkin, en viinan takia, mutta se on auttanut vähän enemmän kuin on haitannut…

Välimeren maissa viiniä tehtiin ylijäämärypäleistä, pohjoisessa viinaa lasten leipään tarvittavasta viljasta. Siitä tuli syyllisyys. Roomasta tuli maailmanvalta, kun he hoksasivat laittaa vettä viinin sekaan

Päämäärä on selvä: käyttää ruumis ja sielu tasaisesti loppuun, ettei elinpankkiin jää hääviä vietävää.

Viisautta ei ole viinin ulkopuolella, jos ei viinissäkään. ..

Dialektinen kierto: Isäni oli uskovaisen raitis, minä kostea poika. Omat poikani juovat synteesinä, tavallisesti, nuorempi suorastaan eurooppalaisen niposti. Taitaa olla sama tilanne sukupolvella laajemminkin. "

14. Fanipala (28.6.8)
Eriasteista mainostamista on käsitelty viereisillä palstoilla seurauksella, että ylistyksen moottori, fanitus pulpahti taas mieleeni. Ajanlaskun alkuaikoina poltin hihani, kun ylistettiin mielestäni soittotaidoltaan tyhjänpäiväisiä, mutta vallankin tyttöjen silmissä hyvännäköisiä bändejä loistavina tanssiorkestereina. Sain vettä myllyyni niin paljon, että aloitin systemaattisen ylistyslaulun niistä, joita pidin hyvinä tanssiorkestereina enkä käsitellyt silkkihansikkaalla sellaisia, jotka mielestäni olivat enempi iskelmä- tai konserttiorkestereita.

Monet eivät toiminnastani ymmärrettävistä syistä pitäneet. Kannustavaa palautetta tuli vähän joka suunnalta. Tyhmyyttäni en osannut loukkaantua verisesti, niin kuin fiksummat olisivat tässä tilanteessa tehneet. Minulle on tullut sellainen tutina, että nykyisin rehellisemmin puhutaan itse asiasta. Ei kehuta pelkästään jätkien soittoa ja olkihattuja, jos tarkoitetaan, että kaverit ovat jäsyn näköisiä uroita.

Osiltaan töykeäkin arvostelu pistää orkesterin tosipaikan eteen. Pelkkä imagon virittely ei yksin auta, on osattava soittaa ja soitettava sellaisia kappaleita, joita kansa tanssii. Paremmatkin orkesterit ovat saaneet siipeensä, kun laiskuuttaan ovat tuoneet radioiskelmiään liiaksi tanssilavoille.

* Mutta muuten olen sitä mieltä, että on päästävä eroon radiokanavien soittolistoista ja ohjelmatoimistojen vuosisopimuksista. *
**********'

13. Makasiinirakennus tanssibisneksen tiellä

Helsingin Sanomien kaupunkitoimittaja Kimmo Oksanen oli 11.6.08 otsikoinut näkökulmansa edellä olevalla vahvaa ennakkoasennetta huokuvalla ilmaisulla. Mielestäni oikein hyvä ja asiallisesti perusteltu kirjoitus, varsinkin jos on tanssikulttuurin vastustaja. Itse lukeudun osallistuvien kulttuurimuotojen kannattajaksi ja suhtaudun sen sijaan nuivasti sellaisiin passiivisiin kulttuurimuotoihin, jotka ovat yhteiskunnan varoin vahvasti tuettuja. Passiivisella tarkoitan lähinnä istualtaan nautittavaa. (No väliajalla tosin korkeakulttuuripaikoissa nautitaan kuohuvaa usein seisaaltaan pikkusormi töröllään.)

En sano, etteikö 1800-luvun popmusiikki (sinfonia, ym.) olisi kulttuuria. Mutta sanon sen olevan sekä eriarvoistavaa että pääsääntöisesti vain ylemmän kansanluokan käyttämä passiivinen huvittelumuoto, minkä vuoksi päättäjät laskevat sen yhteiskunnallista tukea ansaitsevaksi kulttuuriksi, kun taas tavallisen kansan arvostama tanssikulttuuri lasketaan tölvimisen arvoiseksi liiketoiminnaksi.

KO:n viimeinen kappale kuuluu: " Mutta onko yksityisen tanssibisneksen edistäminen riittävä perustelu kaupunginvaltuuston päättämän asemakaavan mitätöimiselle?"

Ottaen huomioon samalle alueelle rakennettavan musiikkitaloprojektin vilkas mielikuvitukseni tuo väistämättä mieleeni, että jos joku yksityisesti olisi valmis rakentamaan tämän talon, niin varmaan Pro Finlandia -mitali odottaisi seuraavana itsenäisyyspäivänä tätä mesenaattia eikä maan suurin päivälehti irvistelisi musiikkibisneksen edistämisestä.

* * *

Mutta muuten olen sitä mieltä, että on kiellettävä soittolistat radiokanavilta ja vuosisopimukset ohjelmatoimistoilta.

**'

12. Soittajat, tähdet ja vuosisopimukset
Kun megatähtien perään on viime ainoina huudeltu, niin tähän voisi kertoa yhden esimerkin hyvän tanssimusiikin soittajien ja kaupallisten kanavien tekemien megatähtien vetovoimasta. Kapakanmäellä viime perjantaina (23.5.08) soittivat Finlanders ja Martti Metsäkedon orkesterit ja siellä myytiin noin 700 lippua. Sen sijaan noin 60 km säteellä olevassa toisessa paikassa myytiin vain noin 300 lippua, vaikka siellä oli maan mainio Yölintu kahvoissa. Viime mainittu orkesteri kuittasi varmasti enemmän kuin kaksi edellistä yhteensä.
* *


Kun on alkuun päästy, niin jatketaanpa näistä tanssilavojen uhkakuvista, joita on muitakin kuin seeprat ja pitkällä juoksulla soittolistat. Viime mainitut kun tappavat tanssitaidot ja -halut varmemmin kuin seeprat.

Suomessa on kertalukua 400 ohjelmatoimistoa. Vertailun vuoksi todettakoon, että Ruotsissa on kaksi. Toinen on lähellä työnantajia ja toinen työntekijöitä. Siellä systeemi on hyvin läpinäkyvä, ei tarvitse vahtia niin sanottuja liikesalaisuuksia.

Ohjelmatoimistot tappelevat vuosisopimuksista. Näillä tarkoitetaan tanssipaikkojen, ravintoloiden ja laivojen ennen muuta orkestereiden järjestämistä seuraavan vuoden aikana. Ohjelmatoimistot saavat aina vuodeksi diktatoriset valtuudet valita juhlapaikan soittajat. Ohjelmatoimistoilla puolestaan on omat kytköksensä. Esimerkiksi tangofestivaalien voittajille on luvattu tietty määrä keikkoja. Nämä keikat on löydyttävä vaikka kiven alta, halusi tanssipaikan ylläpitäjä niitä sitten tai ei. Viime aikoina tämä ei on tahtonut olla voittopuolella eli erilaiset kunkut ja muut voittajat eivät tanssin järjestäjiä hirveästi kiinnosta, kun näillä ei ole kuitenkaan tarpeeksi vetovoimaa kassavirralla mitattuna.

Toinen asia on sitten, ovatko nämä ns. vuosisopimukset lain hengen mukaisia. Rajoitetaanko ja vääristetäänkö niillä vapaata kilpailua ja siihen tyyliin. Tarkempi syyni voisi olla paikallaan silläkin puolella.

* * *
11. Tango lievittää Parkinsonin tautia HS/D3 5.5.8 (Lainaus) Argentiinalainen tango on siirtymässä tanssiparketeilta myös terapiasaleihin. Tangon askelien on näet todettu tuovan helpotusta moniin särkyihin, kolotuksiin ja muun muassa Alzheimerin ja Parkinsonin tauteihin. Tangon vaikutuksiin perehtyneen argentiinalaislääkärin Roberto Peidron vetämässä tutkimuksessa Washington-yliopistossa Saint Louisissa oli 19 Parkinsonin tautia sairastavaa. joukko jaettiin kahteen ryhmän: toinen osallistui tuolijumppaan, toinen tanssi. Tangon tanssijoiden tasapaino parani enemmän kuin tuolijumpassa kävijöiden. Kaikki tanssit eivät ole kuitenkaan yhtä hyviä terapiamuotoina kuin perinteiset tanssit. Jos tanssii teknoa, voi tehdä millaisia liikkeitä tahansa, mutta tangossa pitää ajatella askelia", Peidro sanoo

* * *

10. Lavatanssi - rupusakin kähmintää ja vanhusten saattohoitoa
Helsingin Sanomat on tänään (15.5.08) ottanut peräti kaksi teemaa tanssista.
1) Helsingin vanhukset saavat päivätanssinsa takaisin (A 19)
2) Tanssi tahtoo oman talon (C 1)
Molemmat olivat ihan hyviä juttua, niistä pelkkää ylistystä.

Lainaus (2:sta): "Selvitys tanssin talon tarpeellisuudesta ja sijoitusvaihtoehdoista sai alkunsa, kun Helsingin kaupunginvaltuutetut tekivät Päivi Lipposen johdolla maaliskuussa 2007 aloitteen tanssin tilakysymyksen ratkaisemiseksi."

Mielenkiintoista on se, miten asioita yleensä mielletään ja hoidetaan. Lavatanssi eli tanssit, niin kuin minne mennä -palstalla asia erotellaan, mielletään sosiaalihuolloksi. Ilmeisesti mielikuva juontaa anglikaaniselta suunnalta, koska siellä lavatanssia kutsutaan sosiaalitanssiksi (social dance tai ballroom dance). Lavatanssi on siis pelkkää sosiaalihuoltoa eikä sillä ole tämän mukaan mitään tekemistä kulttuurin kanssa. Tältä ainakin näyttää, kun tarkastelee poliitikkojen ja päättäjien puhumisia ja tekemisiä.

Äkkipäätään ajatellen, jos sanamuodot tosiaan olivat sitä, mitä on kirjoitettu, olisi työryhmän pitänyt ottaa selvitettäväkseen myös lavatanssin tilakysymykset. Mutta ne, joiden mielestä lavatanssi on rupusakin kähmintä- ja vanhusten saattohoitotilaisuuksia, eivät tietenkään alennu edes ajattelemaan lavatanssia kulttuurin alaan kuuluvaksi. Heidän mieleensä ei edes tullut, että taidetanssin ja lavatanssin tiloja saattaisi jopa voida yhdistää. Muistaakseni Seppo Kaltiainen suunnitteli Mustikkamaalle aikoinaan monitoimitaloa, mutta se on eri juttu pisteineen.

*********'

HS 3.5.08 pääkirjoitus: 9. Makasiineista tanssipaviljongiksi
Kirjoituksen henki on tulkintani mukaan tanssipaviljonkia vastaan, vaikka viimeinen kappale kuuluu: "Sinänsä tanssipaviljonki ja keskuskirjasto sopivat Töölönlahden kulttuuripitoiseen ympäristöön. Rakennusten on silti noudatettava asemakaavan henkeä. Aikalisä on tanssipaviljongille tässä vaiheessa perusteltu."

Tässä nähdään taas kerran nykyajan raamatun Joosefien (".. ja luuli olevansa toisia parempi..") todellinen suhtautuminen kansankulttuuriin. Eliitin joukosta kukaan ei pistä tikkua ristiin tavallisen tanssin puolesta, ainoastaan kapuloita rattaisiin. Vain mitätön osa kansasta on kiinnostunut musiikkitalon tarjoamista palveluista, mutta (silmä)munakaan värähtämättä siihen ollaan upottamassa yhteiskunnan varoja 150 miljoona euroa (nykyiset "halvennukset" ovat tosiasiassa vain tilanteen vaatimaa hämäystä). Kuitenkin valtaväestöä palveleva vieläpä yksityisin varoin tehtävää investointia ollaan teilaamassa. Esimerkkinä väitteelleni kansankulttuurin suosiosta olkoon vaikkapa tv:ssa menossa oleva tanssiohjelma. Tuntuu todella sisikunnassa häijyltä, että aiemmin yleistä kansan etua ajava suurin valtalehtikin menee eliitin retkuun.

Kun kuusi vuotta sitten hyväksyttiin asemakaava, niin tuskin yleisin varoin rakennettavan tanssipaviljongin puolesta puhujia oli liikkeellä suuria määriä. Sitä varten kai lautakunnat ja valtuustot ovat olemassa, että tarpeen ja uuden hengen ilmaantuessa voidaan kumota entisiä ja tehdä uusia päätöksiä. Kumotaanhan sitä lakejakin uusien alta.

Asian elitistisyysnäkökulmaa korostaakseni viittaan tähän lopuksi HS:ssa 25.7.07 olleeseen kirjoitukseen. "Ralf Cothóni on toistuvasti tuonut haastatteluissa esiin näkemyksiään taidemusiikin ylivertaisuudesta ja populaarimusiikin turmiollisuudesta, esim. heavyrockin hän arvioi edustavan "tunne-elämän kehittymättömintä ja raainta kerrostumaa"." Kun tällä mentaliteetilla suositaan vain ulkomaista 1800-luvun pop-musiikkia, niin syvällä haisevissa pohjamudissa uidaan.
v*********'

Ralf Cothóni HS 25.7.07 on toistuvasti tuonut haastatteluissa esiin näkemyksiään taidemusiikin ylivertaisuudesta ja populaarimusiikin turmiollisuudesta, esim. heavyrockin hän arvioi edustavan "tunne-elämän kehittymättömintä ja raainta kerrostumaa".

*****'

8. Lavatanssikulttuurin ylivertaisuus
Pirkko Kotirantalta oli 31.12.07 Helsingin Sanomien Kulttuuri-palstalla mielenkiintoinen ja laaja kirjoitus "aivoissa soi ihmeellinen orkesteri". Olen yrittänyt lukea sitä kuin piru raamattua poimimalla ja tulkitsemalla sopivasti asioita, jotka liippaavat tanssimaailmaa.

Ensiksi toteaisin, että jutussa olisi voitu korostaa vieläkin enemmän musiikin ja liikkeen välistä vuorovaikutusta. Musiikki saa vauvalla pepun heilumaan ja vaarilla jalan lyömään tahtia lattiaan. Lännenleffoista muistamme hyvin, että intiaanit lähtivät kiljuen sotatanssin aikaansaaman transsin jäljiltä poistamaan valkonaamoilta hiustupsuja. Antiikissa pidettiin itsestään selvänä, että suuret sotapäälliköt olivat myös loistavia lyyran soittajia.

Musiikki viihdyttää, kiihdyttää, rauhoittaa tai liikuttaa - aina tarpeen mukaan tai aivan yllättäen. Aivojen ja musiikin suhdetta kuvaa se, että musiikki on ihmiselle jopa perustavanlaatuisempaa kuin kieli. Sanojen petaaminen musiikkiin palvelee muistia. Aakkoset opetellaan loruina tiettyyn melodiaan ja rytmiin. Itsepintaiset melodianpätkät juuttuvat päähän ja soivat siellä itsepintaisesti toistuen. Mainostajat tietävät tämän: Puuhamaan mainoslaulu lähtee herkästi pyörimään päässä ilman sen suurempaa ärsykettä.

Vastakkaista sukupuolta on hurmattu kautta ihmiskunnan historian laululla ja soitolla. Siten musiikki assosioituu kaikkein väkevimpiin intohimoihin, jotka ihminen kykenee tuntemaan. Kiinnostus musiikkiin on suurimmalla osalla meissä huipussaan nuoruusvuosina, jolloin seksuaalivalinnan näkökulma on päällimmäisenä mielessä. Rock-tähtien seksuaalikumppaneiden määrä voi olla satakertainen tavallisiin pulliaisiin nähden, vaikkei ulkonäkö näyttäisi antavan tähän minkäänlaisia perusteita. Moni juuttuu loppuelämäkseen musiikkiin, jota kuunteli teini-ikäisenä.

Monissa kielissä laulua ja tanssia kuvaa sama sana. Siten musiikin ja tanssin liitto on lähempänä ihmisen todellista luontoa kuin jäykkä vastaanottajan rooli, jossa passiivisesti liikkumattomana seurataan konserttia. Hyvältä kuullostavaan musiikkiin jaksaa tanssia tunti tolkulla väsähtämättä. Ilman musiikkia sama liikkuntamäärä voi olla jopa hengenvaarallista.

Musiikki saattaa hyvinkin olla ohjelmoituna aivojemme kovalevylle, mutta käyttöjärjestelmissä on eroja. Esimerkiksi rytmikuurous on hyvin yleinen piirre. Hitaan foksin ja valssin erottaminen ensisävelistä menee minulta helposti vikaan. Meneekö jokin sävel paremmin jivenä, fuskuna, buggina tai kävelynä on juttu, johon törmään jatkuvasti.

Edellä olevista ajatuksista päästään taas kerran helposti lavatanssin ylivertaisuuteen muihin kulttuurimuotoihin verrattuna.

****'

Cicero: Nemo saltat sobrius, nisi forte insanit. 7. Kukaan ei tanssi selvänä, ellei ole ihan pöhkö.

Herodotos hist. isä: Relata refero. Kerron kerrottuja (kertoo kuulemaansa, ei tiedä todenperäisyyttä)
Tacitus room hist: Sine ira et studio. Ilman kaunaa ja tendenssiä (vrt ed.)

Luther kirjeessään Melanchtonille: Pecca fortiter, sed crede fortius. Tee syntiä reippaasti, mutta usko reippaammin.

Plinius vanh.: In vino veritas. In aqua sanitas. Viinissä on totuus, Vedessä on terveys.
Otium est pulvinar diaboli. Joutilaisuus on paholaisen lempipaikka.
Petronis: Tace lingua, dabo panem. Vaikene kieli, saat leipää

Juhani Sarsila: "Valhe (lievemmin myytti) saattaa hallita historian kulkua päästyään miltei metafyysiseen suojaan kaiken kritiikin yläpuolelle."

Markku Jokisipilä: Itse ymmärrän myytin kuitenkin pikemminkin niin, että se on tulkinta, jonka suhteen ei enää ole niin väliä, onko se "totta" vai ei, koska sen yleinen merkitys yhteisössä on kasvanut niin painavaksi. Ihan riippumatta siitä, pitääkö myytti paikkansa vai ei, se puhuttelee ihmisiä jollakin syvemmällä tasolla ja tuo ilmi heidän tärkeinä pitämiään arvoja. Myytin pohjana on aina tapahtunut todellisuus, joskin se voi taivutella ja muotoilla tätä todellisuutta tarpeen mukaan. Yhteisön jäsenet saattavat jopa täysin hyvin tietää sen, ettei myytti ole sataprosenttisen tarkka kuvaus tapahtuneesta, mutta se on heille sivuseikka, koska myytin todellinen tehtävä on jossain muualla kuin mahdollisimman tarkassa tapahtumakuvauksessa. Valhe ja myytti eivät kuitenkaan missään nimessä ole synonyymejä keskenään.

Juuri mikään kielenkäyttö ei ole viatonta (Nietzche).
Nietzche: "Totuus on metaforien, metonymioiden ja antropomorfismien liikkuva armeija." ..

1. metafora: (kr.) vertaukseen pohjautuva havainnollistava kuva, esim. tuolin jalka, lähteen silmä. Metaforille on huomattava merkitys runoudessa. Metaforineen = kuvallinen, metaforan luonteinen, metaforaa sisältävä.

2. metonymia: (kr.) sanan korvaaminen toisella, asiaan olennaisesti liittyvällä sanalla, nimenvaihto; esim. soittaa Mozartia (Mozartin sävellyksiä)

3. antropomorfisminen: (kr. antrophos = ihminen, morfos = muoto.) ihmisen kaltainen, ihmistä jäljittelevä, esim. antiikin jumalat Antropomorfia merkitsee inhimillisten ominaisuuksien, ajatusten ja tunteiden sijoittamista ei-inhimillisiin olentoihin ja esineisiin , erityisesti eläimiin ja jumaliin. (Ongelma Jumalaa ei voi ilmaista ihmiskäsittein; ihminen voi ilmentää itseään vain käyttämällä inhimillisiä mielikuvia. Antropomorfistisia käsitteitä voi soveltaa Jumalaan vain vertauskuvallisesti.

"Objektiivinenkin totuus on vallankäyttöä, jolla pyritään johonkin muuhun kuin puolueettomaan informaatioon. Tämä käsitys vaatii kriitikolta (kirjoittajalta) tietoisuutta kaikkien totuuksien suhteellisuudesta ja myös tehokkaita retorisia aseita, joilla taistella vallitsevia totuuksia vastaan. Edes tieteellistä kieltä ei voi pitää puhtaana. Retoriikka ulottuu modernissa katsannossa aina metsojen soidinmenoihin asti. Sitä on jopa eri aistien välisessä kallomme sisäisessä keskustelussa.

Akateeminen saivartelu estää joskus näkemästä, että on mahdollisia ja mahdottomia tulkintoja. , Kirjallisuudella on vakaviakin tehtäviä: ilmaista yhteiskunnallista ja yksilöllistä suuttumusta, mutta myös intohimoa ja rakkautta ihmiseen ja olemassaoloon. (… benediktiinien ja jesuiittojen tulkintametodi…)

Vanhoja totuuksia voi nähtävästi horjuttaa ja uusien totuuksien puolesta voi taistella vain viisaalla lukeneisuudella, luovilla oivalluksilla ja käsitteellisellä täsmällisyydellä sekä korkeatasoisella retoriikalla.

*'

5. Timo Airaksinen 60v haastattelu / Jaana Laitinen 25.4.07 HS

Koirat elävät laumassa ja haluavat, että laumassa on pomona "top dog", viriili uros.

Ihmiset väittävät, että he tarvitsevat kun he haluavat. .. haluaminen tekee ihmisen onnettomaksi. Buddhalaishenkisyys: mielenrauha vaatii luopumista monista asioista… Pitää kulkea luopumisen tietä, eikä ole hyvä muistella asioita liikaa. Jos muistot ovat hyvät, nykypäivä ahdistaa. Ikävät muistot taas tekevät nykyhetkenkin raskaaksi. Voimia vievät myös monet uhat. Filosofia ei ole esimerkiksi sitä, että toistetaan eri ajattelijoiden ajatuksia. Filosofiaa pitää vain harrastaa, jossakin vaiheessa alkaa ymmärtämään, mitä se on.

***'

past. evp. 4. Harry AnttilaHS 25.4.07 … ihmisen ja Jumalan väliin ei kaivata mitään virallista totuutta tai virkamiestahoa … ihmisen yläpuolelta tuleva uskonnollisuuden säännöstely ja määrittely tulisi lopettaa ts. kirkko lakkauttaa.. Alkaisi pikku hiljaa syntyä sellaisia uskonnollisuuden elämän muotoja, jotka tulisivat ihmisestä itsestään, kansan riveistä.

******'

Piispa Kares viitatessaan pappeihimme: .."nuo käkikellot".
********** **'

3. Asennoituminen
Monimutkaisissa ja miksei myös vähemmän monimutkaisissa sairauksissa, varsinkin henkisissä, positiivisen ja optimistisen asenteen luomisella on tärkeä merkitys parantumisen kannalta. Vaikka ihmeparantumisia tapahtuu harvoin - jos silloinkaan - henkisen ja fyysisen terveyden välillä on riippuvuuksia, joita tunnetaan hyvin vähän.

Sokrateella oli tapana sanoa, että ainoa mitä tästä jutusta tiedän on etten tiedä mitään. Näkyvätkö esimerkiksi molekyylitason fyysiset poikkeamat henkisinä poikkeamina taikka päinvastoin, on tällaiselle tavalliselle tallaajalle vailla suurempaa merkitystä. Minulle riittää, että oireet ovat poissa ja että olo tuntuu normaalilta tai sitä paremmalta.

Atk-puolella on meille peruskäyttäjille tuttua, ettemme tunne käyttöjärjestelmän koodia, mutta silti tiedämme suurin piirtein jotain siitä, miten saamme laitteen toimimaan ja minkä tapaisia temppuja sillä pystymme tekemään. Toisin sanoen käytämme tietokonetta, vaikka emme tiedä tuon taivaallista miten se syvimmiltään toimii. Harva meistä kuitenkin kieltäytyy käyttämästä tietokonetta sen vuoksi, ettei Bill Gates ole paljastanut käyttöjärjestelmän koodia.

Uskonnossa on monessa mielessä kyse samantapaisesta jutusta. Emme tunne jumalaa, mutta itsessämme ja ympäristössämme on paljon asioita, jotka on helpompi niputtaa jumala-käsitteen alle, kuin yrittää selittää niitä epämääräisin ja epätarkoin sanakääntein.

Antiikissa oltiin käytännöllisiä. Jos ei tiedetty jonkin asian syntyjä syviä, niin se nimitettiin jumalaksi tai tietyn jumalan hallinnoimaksi alueeksi. Kun tietoa siitä asiasta karttui, jumalan olemusta sopeutettiin hyvässä sovussa tilanteen mukaan. Kun noin sata vuotta nykyistä ajanlaskuamme oli vierähtänyt, sen aikaiset jumalat pilkattiin lopullisesti taidehistorian puolelle; viimeiset niitit iski muistaakseni Lucianos. Silti jos roomalainen sotilas epäili julkisesti virallisten jumalien olemassaoloa, niin pääsi paalussa hengestään alle aikayksikön. Kristinuskoakin on putsattu tämän tästä hengellisten ja maallisten vallanpitäjien verisestä vastustuksesta huolimatta.

Kukin aika ja itse kukin henkilökohtaisesti ratkoo omia pulmiaan omalla tavallaan ja vie tietämystä eteenpäin. On turha yrittää selittää lopullisesti sellaisia asioita, joiden täydelliseen ratkaisemiseen meillä ei ole vielä välineitä. Pitää tyytyä osaratkaisuihin, jotka todennäköisesti myöhemmin osoittautuvat virheellisiksi. Aika hoitaa, ei ole syytä kiirehtiä asioiden edelle. Tiedämme, että homma toimii, tyytykäämme siihen. Miten homma toimii, sen selvittäköön tulevat sukupolvet, jos katsovat sen tarpeelliseksi.

****'

2. Tanssifilosofian teesejä

1. Ihminen oppii kuuntelemaan musiikkia ennen kuin oppii ymmärtämään puhetta tai puhumaan. (Vrt. alle 1 v vauvalla pylly keikkuu musiikin tahdissa ja suu on messingillä kun tulee rytmimusaa)
2. Ihminen on sosiaalinen laumaeläin. Tanssi jos mikään täyttää nämä vaatimukset.
3. Ihminen tarvitsee liikuntaa pysyäkseen terveenä pitempään. Itse kun en ole harrastanut 20 viime vuoden aikana oikeastaan muuta liikuntaa kuin lavatansseja ja silti intin kuntotesteissä skaala loppui yläpäästä, niin kyllä kai se jotain todistaa tanssimisen vaikutuksesta kuntoon.
4. Miksi 1800-luvun popmusiikkiin (klassinen, ooppera) uhrataan vielä nykyäänkin valtaosa kulttuurirahoista, kun se ei tuota kuin pienelle murto-osalle eliittiväestöä henkis-fyysistä tyydytystä tai hyötyä suhteutettuna tanssimusiikkiin ja sen yhteiskuntaa edistäviin aspekteihin.

Vaikka näitä teesejä ei nyt tullut enempää tällä kertaa kirjoitettua, niin näistäkin voi jonkun sanan repostella. Ensinnäkin ooppera- ja musiikkitalohankkeet voisi yksityistää. Yksityistettiinhän Fortum ja Nestekin ilman mitään aitoja perusteita. Jos ooppera ja klassinen musiikki sen vuoksi maastamme kuolevat, niin sitten ne kuolevat Jumalan tahdosta. Kyllä sitä lajia mannaa maailmalta vielä löytyy ja lentokoneet kulkevat (jos Finskiä ei oteta lukuun). Olkoot perinteiden vaalijoina esimerkiksi Italia, Ranska ja Saksa. Meillä säästyneet kulttuurirahat voidaan suunnata sitten tulevaisuuteen ei menneisyyteen - esimerkiksi monia kulttuuri- ym. tarpeita tyydyttävään lavatanssikulttuuriin.

Pöhötautia sairastava korkeakulttuuri ei koskaan parane millään rahalla. Sama juttu kuin jos yli satavuotiaalta vanhukselta, joka on ollut toistakymmentä vuotta koomassa, otetaan vihdoin viimein letkut irti ja siirrytään luonnonmukaiseen saattohoitoon. Luonnonvalinnan mukaisesti hyvät jutut säilyvät itseellisesti elossa huonot kuolevat pois. Yksipuolisilla yhteiskunnan tukitoimilla vääristetään eri kulttuurien elinympäristöä, jolloin elinvoimaiset kulttuurit, tässä tapauksessa erityisesti lavatanssi, joutuvat epäoikeutettuun ja syrjittyyn asemaan.

Lavatanssin saama valtiontuki myytyä lippua kohti tuskin yltää samaan mitä oopperalipun tai teatterilipun ostaja nauttii. Kohderyhmänä lavatanssijat ovat sorretussa asemassa suhteessa ooppera/teatteriyleisöön. Johtuuko tämä plutokratiasta vai mistä? Meidän silmille heitetään vedet, jos sanotaan, että sivistyneessä maassa täytyy olla ooppera, kansallisteatteri jne. Hämäystä kaikki tyystin.

********'

Vexi Salmi sanoi jossain ohjelmassa hitin aikaan saamiseksi neljä eri aluetta, jotka pitää natsata biisin saamiseksi hitiksi:

1. Hyvä sävellys.
2. Hyvä sanoitus.
3. Hyvä solisti.
4. Hyvä sovitus.

*******'

.. mitkä seikat puolestaan tekevät tunnelmasta väentungoksen.

********'

1. Vihreät Niityt
Sain nyt vasta ensi kosketukseni Kiuruveden Vihreät Niityt jokavuotiseen tapahtumaan. Koska en ole noita konsertti-ihmisiä, niin olin jonkin verran ennakkoon varauksellinen. Estradin oheen oli laitettu tanssitila, joten kyllä siellä tanssiakin sai jos nyt ei yllin kyllin niin sopivasti. Tanssivajetta pääsi sitten täyttämään tapahtumaviikon jälkeen Iisalmen Kyllikinrannassa.

Olin kuuntelemassa siellä myös Maarit Niiniluodon vetämää paneelia, jossa keskustelijoina olivat mm. Eino Grön, Jaska Mäkynen, Kauko Simonen ja Pasi Kaunisto. Paikallislehti otsikoi seuraavana päivänä Gröniä lainaten: Soittolistat pyllistävät yleisölle. Grön ja Mäkynen sanoivat kyllä sensurointirajaa hipoen, mitä mieltä he ovat suurten levy-yhtiöiden talutusnuorassa juoksevista radiokanavista, jotka antoivat naruttaa itseään hyväksymällä soittolistat. Jopa YLE meni halpaan eikä enää ihmisten aikaan kuule sen radiokanavilta tanssimusiikkia, ainoastaan lasten jumputusta. Sama maksettu kappale soi jopa kymmenkunta kertaa vuorokaudessa ja sadattuhannet täysin soittamattomat levyt makaavat esimerkiksi YLEn arkistoissa avaamattomina. Muualla maailmassa sentään aina löytää aikuiskanavan, jossa soitetaan paljon tuttuja, ikivihreitä tanssikappaleita, mutta Suomessa YLE yrittää epätoivon vimmalla tappaa tanssikulttuurin. Itselleni syntyi kysymys: Miksi? Miksi kulttuuri- ja terveysministeriöt eivät tee mitään? Eivät edes tutki tanssin mahdollisuuksia ja vaikutuksia. Miksi musiikin verorahat upotetaan lähes kokonaan turhanpäiväisiin rakennushankkeisiin ja kulttuurirasistisesti ulkomaiseen musaan kuten rockiin, oopperaan ja operettiin sekä balettiin. Tavallinen tanssikulttuuri ei saa mitään. Tasavertaisuusvaatimukseni on, että kaikkien lippujen hinnat oltava kustannusvaastaavia (ja avustukset jaetaan esimerkiksi kelan kautta suoraan lipunostajille).

Keskustelijat haastoivat suurta yleisöä painostamaan verovaroilla ylläpidettävää mediaa, jotta tanssimusiikki saisi sen osan lähetysajasta, joka sille kuuluu. Vain suuri yleisö pystyy vyörymään kapea-alaisten (tai sitten maksettujen) mediapomojen yli, jotta uuden sukupolven musiikkitottumukset suunnataan tanssillisuuteen. Tämä ei ole tietenkään kaikkien etu. Epätanssillisuus edesauttaa juottoloita. Niille on eduksi, jos väkeä on paljon pienessä tilassa, jossa ei mahdu kuin kittaamaan kaljaa. Sinne sopii nykyinen radiomusiikki. Onko tällä esimerkiksi kansanterveyteen pitkällä juoksulla merkitystä, sen saa jokainen päätellä itse. Oma lukunsa on musiikin tekijät.

Nyt kun digitaaliset radiokanavat tekevät tuloaan, on korkea aika toimia aktiivisesti, jotta saadaan edes joitain tanssimusiikkiin suuntautuneita tai erikoistuneita kanavia kuulolle. Jos yksikin tällainen suosittu kanava saadaan maahamme, niin muiden on pakko seurata perässä. Tanssinettiläiset ovat nyt kuninkaan tekijän asemassa. Ovatko esimerkiksi maaseudun kehittämiseen keskittyneet yhteisöt hyviä kanavia? Talkoot ja painostukset on aloitettava heti ja kaikki ideat on saatava esiin, jottei etsikkoaika mene ohi.

*******'

∇